Täällä New York - miksiköhän meillä on samanlaiset uutiset kaikkialla maailmassa?
Miksiköhän uutiset ovat samat kaikilla tiedotusvälineillä, kaikkialla?
Charlie Sheen ilmoitti, että hänellä on HIV. Itse asiassa ollut jo neljän vuoden ajan. Hän on maksanut 10 miljoonaa dollaria siitä, että asia on salattu julkisuudelta. Kyllä, hän ei ole sanojensa mukaan käyttänyt huumeita, mutta on harrastanut suojaamatonta seksiä. Tämä on kyllä iso uutinen, joka ehkä pitääkin olla kaikissa medioissa. Mutta yleensä. Ilta-Sanomissa ja Iltalehdessä on samat uutiset, vaikka Suomessakin on jo viisi miljoonaa eri ihmistä. Puhumattakaan koko maailmasta.
Tätä minä ihmettelen kovasti. Miksi uutiset ovat näin keskittyneitä? Onko niissä sama ilmiö kuin taloudessa, että lopulta on kymmenkunta perhettä, jotka määrittelevät koko talouspolitiikkaa.
Miksi toistelemme samoja uutisia ympäri maailmaa, onko näin pakko tehdä jostain erityisestä syystä?
Strandin kirjakaupassa on 18 mailia kirjoja, se taisi olla 37 kilometriä. Olin joskus laskevinani niin. Kirjoja on joka lähtöön kolmessa kerroksessa. Alimmassa kerroksessa kiertelen ja yksi suomalainen kirja osuu käsiin filosofia-hyllyssä: Noora Tuomisen kirja Platonin ja Aristoteleen aikalaiskommentaattoreista. Muutoin filosofiahyllyjä käy läpi. Katson läpi business-hyllyt, mutten löydä mitään innostavaa. Toisaalta kirja ei saa olla kovin paksukaan. Art of war and business- kirjan päätän ottaa. Uskontohylly sisältäisi runsaasti kiinnostavaa, mutta nyt minulla on tähtäimessä muunlaiset kirjat.
Lopulta kysyn myyjältä, onko heillä kirjoja englanninkielen kirjoittamisesta. Vain yksi hylly, joka on 2.5 m korkea ja saman verran leveä, ei siis aivan mahdottomasti teemasta ole kirjoja kirjoitettu. Sinänsä on hauskoja opuksia kirjoittamisesta: miten rakennetaan hahmo, miten kuvataan ympäristöä, kuinka juoni rakennetaan ja kuinka voi kirjoittaa näytelmän, romaanin tai novelleja. Minä hain kuinka kirjoitetaan oikein englanniksi tieteellistä tekstiä. Kun on kolunnut läpi noin 500 metriä, niin en jaksa enää lisää tänään. Pitää tulla joku toinen päivä. Itse asiassa kaupassa on aika lämmin, mikä myös uuvuttaa.
Aamulla kävimme porukalla hotellin punttisalilla, joka on hyvätasoinen. Usein hotelli ilmoittaa, että heillä on punttisali, mutta sitten siellä on pari hikistä laitetta. Ei juoksumattoja puolenkymmentä, muutama stepperi, spinning-pyörä ja sitten erilaisia laitteita eri lihasryhmille sekä irtopainoja. Tuntuu mukavalta taas saada vähän kehoa rasittaa, kun on vain kävellyt ympäri kaupunkia ja nukkunut sängyssä, joka ei vedä vertoja Hästensille. Ihmisen ei varmaan pitäisi ostaa itselleen Hästensiä, koska sen jälkeen tietää, mitä oikea sänky on ja mitä se ei ole.
Eilen kävelimme Keskuspuistossa, kävimme sitten ennen Columbus Circuksessa syömässä terveellistä ruokaa. Kävelimme Apple-kauppaan, koska halusin nähdä millainen on uusi Ipad Pro. Vaikutti aika mukavalta, koko on suurentunut runsaasti.Parin korttelin päässä viidettä avenueta Times Squarelle päin on myös Microsoftin kauppa – siellä olisi uusi Surface 4, jossa on sekä wifi ja cellular. Sitä katselin netistä, pitänee käydä näpelöimässä vielä. Hinta nousee surfacessa sen mukaan, paljonko kiinteää muistia on, mutta kustomoiden lupaavat jopa 1 T. Tosin netistä ei saa kustomoitua itselleen teran välinettä. Prosessissa on vaihtelua i3 ja i7 välillä.
Jos minä ostan windowsin, mitä rouva ei suosittele, koska en pidä windowsin takkuilusta enkä siitä, että se päivittää joka kerta jotakin. Windows avautuu hitaasti jne. Nyt uusi vehje lupaa kaikkien noiden ongelmien olevan poissa. Saa nähdä. Kallein ja parhain standardiversio on netissä 1750 dollaria. Suomeen on netin mukaan joulukuun alussa tulossa kyseistä laitetta ilman ”cellularia”, siis vain wifi-yhteydellä. Suomi ei ole markkina-alueena seksimmäimpiä, eikä varmaan tuottavimpiakaan.
Minä en voi mitään sille, kun on mennyt säännöllisesti aina nukkumaan, niin täälläkin kun kello tulee klo 19 illasta, en voi mitään, kun alan väkisin väsyä. Eilen tosin kauppojen edessä odottaminen ilman kolmijalkaa alkoi tuntua pitkästyttävältä. Kun ihmettelin, minne liikkeet olivat hävinneet Broadwaylta, niin viidennellä avenuella oli paikkoja. Siis siellä Lois Vuittonin, Bvlgarin ja muiden sen tapaisten kauppojen vieressä. Itse asiassa oli monta hienoa kauppaa, joiden nimiä en ole edes ikinä kuullut, mutta tuotteet näyttivät hienoilta – ja varmaan olivat myös kalliita, koska hintoja ei ollut edes ikkunoissa. Kun Broadwayta pitkin kävellessä hämmästeli, ettei ollut ihmisiä, niin viidennellä avenuella heitä oli.
Ja paikallinen pelastusarmeija oli päättänyt joulukeräyksensä teeman: padan ympärillä soi joulumusiikki ja yksi tai kaksi työntekijää tanssi padan ympärillä. Osa ihmisistä hymyili vinosti, osa ihmisistä yhtyi heidän kanssaan tanssimaan ja laulamaan. Osalle menot olivat selvästi liikaa. Mutta kukaan ei jäänyt osattomaksi – padan tanssijat huomasi jokainen.
Rockefeller-centerin joulukuusta koristeltiin telineiltä ja kuusi sinällään oli vielä mainoksen peitossa, kuka lienee se joka kuusen tänä vuonna paljastaa. Joulukoristelut olivat monessa liikkeessä. Rouva ihasteli jouluvaloja. Minusta ne muistuttivat Pariisin kuuluisan tavaratalon jouluvalaistusta, siis liian räikeää minun makuun. Minä voin kuvitella, kuinka myyjät menevät jouluna kotiinsa, eivätkä halua kuulla ensimmäistäkään joululaulua, kun sitä rallatusta on kestänyt kaksi kuukautta töissä.
Sitten minulle 5.avenuella tuli täydellinen ostosähky, kun olin nälissäni odottanut, kun naiset kiersivät liikkeestä toiseen ja koetin katsella ihmisiä pimenevässä ilman kolmijalkatuoliani. Rouvakin kehui, miten halvalla oli löytänyt hyvää tavaraa. Minä mietin, menenkö suoraan hotellille odottamasta, mutta päätimme kaikki tulla hotellille, koska hekin olivat väsyneenä ja uupuneena kauppakierroksesta. Rouva oli päivällä sanonut, että pitää tehdä muutakin kuin ostoksia. Minä sanoin, että voin lähteä modernin taiteen museoon, koska siellä on aina hyvännäköisiä naisia. Oli sitten missä tahansa maailmalla.
Kävimme pikaisesti ruokaa hotellin vierestä olevasta delistä. Otin vielä toisen kerran tänään sushia – ja sitten päätin ottaa tölkin japanilaista olutta sushin kera. Tällainen kaupoilla oleminen ei ole meikäläisen mieleen.
Minä jo mietin, että pitäisi seuraavan kerran mennä paikkaan, josta ei voi periaatteessa ostaa mitään tai se on sellaista, ettei sitä viitsi ostaa. Kuten etelä-Euroopan rantakohteet, joissa on kaikissa maissa samat tuotteet myynnissä. Ei mitään paikallista. Joissakin paikoissa ei edes paikallista ruokaa. Tai mennä jonnekin jossa ei ole turisteja, ottaa kasa kirjoja mukaan ja olla vaan. Mielellään lämpimässä auringossa.
Aamu valkenee taas New Yorkissa. Uusi päivä koettaa. Meillä ei ole oikeastaan mitään suunnitelmia tälle päivälle, kuten ei erityisesti koko viikolle. Emme enää suunnittele, että tuo ja tuo pitäisi nähdä, vaan menemme jo tunnelma mukaan New Yorkissa. Minä taidan käydä vielä siellä NYC- yliopiston kirjakaupassa, jos siellä jotakin olisi. Ai niin, tänään oli se Macysin alennusmyyntipäivä...
18.11.15 New York
Charlie Sheen ilmoitti, että hänellä on HIV. Itse asiassa ollut jo neljän vuoden ajan. Hän on maksanut 10 miljoonaa dollaria siitä, että asia on salattu julkisuudelta. Kyllä, hän ei ole sanojensa mukaan käyttänyt huumeita, mutta on harrastanut suojaamatonta seksiä. Tämä on kyllä iso uutinen, joka ehkä pitääkin olla kaikissa medioissa. Mutta yleensä. Ilta-Sanomissa ja Iltalehdessä on samat uutiset, vaikka Suomessakin on jo viisi miljoonaa eri ihmistä. Puhumattakaan koko maailmasta.
Tätä minä ihmettelen kovasti. Miksi uutiset ovat näin keskittyneitä? Onko niissä sama ilmiö kuin taloudessa, että lopulta on kymmenkunta perhettä, jotka määrittelevät koko talouspolitiikkaa.
Miksi toistelemme samoja uutisia ympäri maailmaa, onko näin pakko tehdä jostain erityisestä syystä?
Strandin kirjakaupassa on 18 mailia kirjoja, se taisi olla 37 kilometriä. Olin joskus laskevinani niin. Kirjoja on joka lähtöön kolmessa kerroksessa. Alimmassa kerroksessa kiertelen ja yksi suomalainen kirja osuu käsiin filosofia-hyllyssä: Noora Tuomisen kirja Platonin ja Aristoteleen aikalaiskommentaattoreista. Muutoin filosofiahyllyjä käy läpi. Katson läpi business-hyllyt, mutten löydä mitään innostavaa. Toisaalta kirja ei saa olla kovin paksukaan. Art of war and business- kirjan päätän ottaa. Uskontohylly sisältäisi runsaasti kiinnostavaa, mutta nyt minulla on tähtäimessä muunlaiset kirjat.
Lopulta kysyn myyjältä, onko heillä kirjoja englanninkielen kirjoittamisesta. Vain yksi hylly, joka on 2.5 m korkea ja saman verran leveä, ei siis aivan mahdottomasti teemasta ole kirjoja kirjoitettu. Sinänsä on hauskoja opuksia kirjoittamisesta: miten rakennetaan hahmo, miten kuvataan ympäristöä, kuinka juoni rakennetaan ja kuinka voi kirjoittaa näytelmän, romaanin tai novelleja. Minä hain kuinka kirjoitetaan oikein englanniksi tieteellistä tekstiä. Kun on kolunnut läpi noin 500 metriä, niin en jaksa enää lisää tänään. Pitää tulla joku toinen päivä. Itse asiassa kaupassa on aika lämmin, mikä myös uuvuttaa.
Aamulla kävimme porukalla hotellin punttisalilla, joka on hyvätasoinen. Usein hotelli ilmoittaa, että heillä on punttisali, mutta sitten siellä on pari hikistä laitetta. Ei juoksumattoja puolenkymmentä, muutama stepperi, spinning-pyörä ja sitten erilaisia laitteita eri lihasryhmille sekä irtopainoja. Tuntuu mukavalta taas saada vähän kehoa rasittaa, kun on vain kävellyt ympäri kaupunkia ja nukkunut sängyssä, joka ei vedä vertoja Hästensille. Ihmisen ei varmaan pitäisi ostaa itselleen Hästensiä, koska sen jälkeen tietää, mitä oikea sänky on ja mitä se ei ole.
Eilen kävelimme Keskuspuistossa, kävimme sitten ennen Columbus Circuksessa syömässä terveellistä ruokaa. Kävelimme Apple-kauppaan, koska halusin nähdä millainen on uusi Ipad Pro. Vaikutti aika mukavalta, koko on suurentunut runsaasti.Parin korttelin päässä viidettä avenueta Times Squarelle päin on myös Microsoftin kauppa – siellä olisi uusi Surface 4, jossa on sekä wifi ja cellular. Sitä katselin netistä, pitänee käydä näpelöimässä vielä. Hinta nousee surfacessa sen mukaan, paljonko kiinteää muistia on, mutta kustomoiden lupaavat jopa 1 T. Tosin netistä ei saa kustomoitua itselleen teran välinettä. Prosessissa on vaihtelua i3 ja i7 välillä.
Jos minä ostan windowsin, mitä rouva ei suosittele, koska en pidä windowsin takkuilusta enkä siitä, että se päivittää joka kerta jotakin. Windows avautuu hitaasti jne. Nyt uusi vehje lupaa kaikkien noiden ongelmien olevan poissa. Saa nähdä. Kallein ja parhain standardiversio on netissä 1750 dollaria. Suomeen on netin mukaan joulukuun alussa tulossa kyseistä laitetta ilman ”cellularia”, siis vain wifi-yhteydellä. Suomi ei ole markkina-alueena seksimmäimpiä, eikä varmaan tuottavimpiakaan.
Minä en voi mitään sille, kun on mennyt säännöllisesti aina nukkumaan, niin täälläkin kun kello tulee klo 19 illasta, en voi mitään, kun alan väkisin väsyä. Eilen tosin kauppojen edessä odottaminen ilman kolmijalkaa alkoi tuntua pitkästyttävältä. Kun ihmettelin, minne liikkeet olivat hävinneet Broadwaylta, niin viidennellä avenuella oli paikkoja. Siis siellä Lois Vuittonin, Bvlgarin ja muiden sen tapaisten kauppojen vieressä. Itse asiassa oli monta hienoa kauppaa, joiden nimiä en ole edes ikinä kuullut, mutta tuotteet näyttivät hienoilta – ja varmaan olivat myös kalliita, koska hintoja ei ollut edes ikkunoissa. Kun Broadwayta pitkin kävellessä hämmästeli, ettei ollut ihmisiä, niin viidennellä avenuella heitä oli.
Ja paikallinen pelastusarmeija oli päättänyt joulukeräyksensä teeman: padan ympärillä soi joulumusiikki ja yksi tai kaksi työntekijää tanssi padan ympärillä. Osa ihmisistä hymyili vinosti, osa ihmisistä yhtyi heidän kanssaan tanssimaan ja laulamaan. Osalle menot olivat selvästi liikaa. Mutta kukaan ei jäänyt osattomaksi – padan tanssijat huomasi jokainen.
Rockefeller-centerin joulukuusta koristeltiin telineiltä ja kuusi sinällään oli vielä mainoksen peitossa, kuka lienee se joka kuusen tänä vuonna paljastaa. Joulukoristelut olivat monessa liikkeessä. Rouva ihasteli jouluvaloja. Minusta ne muistuttivat Pariisin kuuluisan tavaratalon jouluvalaistusta, siis liian räikeää minun makuun. Minä voin kuvitella, kuinka myyjät menevät jouluna kotiinsa, eivätkä halua kuulla ensimmäistäkään joululaulua, kun sitä rallatusta on kestänyt kaksi kuukautta töissä.
Sitten minulle 5.avenuella tuli täydellinen ostosähky, kun olin nälissäni odottanut, kun naiset kiersivät liikkeestä toiseen ja koetin katsella ihmisiä pimenevässä ilman kolmijalkatuoliani. Rouvakin kehui, miten halvalla oli löytänyt hyvää tavaraa. Minä mietin, menenkö suoraan hotellille odottamasta, mutta päätimme kaikki tulla hotellille, koska hekin olivat väsyneenä ja uupuneena kauppakierroksesta. Rouva oli päivällä sanonut, että pitää tehdä muutakin kuin ostoksia. Minä sanoin, että voin lähteä modernin taiteen museoon, koska siellä on aina hyvännäköisiä naisia. Oli sitten missä tahansa maailmalla.
Kävimme pikaisesti ruokaa hotellin vierestä olevasta delistä. Otin vielä toisen kerran tänään sushia – ja sitten päätin ottaa tölkin japanilaista olutta sushin kera. Tällainen kaupoilla oleminen ei ole meikäläisen mieleen.
Minä jo mietin, että pitäisi seuraavan kerran mennä paikkaan, josta ei voi periaatteessa ostaa mitään tai se on sellaista, ettei sitä viitsi ostaa. Kuten etelä-Euroopan rantakohteet, joissa on kaikissa maissa samat tuotteet myynnissä. Ei mitään paikallista. Joissakin paikoissa ei edes paikallista ruokaa. Tai mennä jonnekin jossa ei ole turisteja, ottaa kasa kirjoja mukaan ja olla vaan. Mielellään lämpimässä auringossa.
Aamu valkenee taas New Yorkissa. Uusi päivä koettaa. Meillä ei ole oikeastaan mitään suunnitelmia tälle päivälle, kuten ei erityisesti koko viikolle. Emme enää suunnittele, että tuo ja tuo pitäisi nähdä, vaan menemme jo tunnelma mukaan New Yorkissa. Minä taidan käydä vielä siellä NYC- yliopiston kirjakaupassa, jos siellä jotakin olisi. Ai niin, tänään oli se Macysin alennusmyyntipäivä...
18.11.15 New York