Talvela palaa Suomeen
Talvela palaa Suomeen Japanista
- Sinä olet kaunis, sanoi Talvela, joka oli juonut jo muutaman oluen ja alkoi selvästi päihtyä.
- Kiitos, vastasi nuori nainen Talvelaa vastapäätä.
Sitten oli hiljaista, pitkän aikaa.
Talvela nousi ja sanoi: " Sinä olet kaunis, niin se vain on, ja se on surullista".
Martha sanoi: " Mitä sinulla on mielessäsi, voit puhua minulle! "
Talvela katsoi Marthaa silmiin, pitkään, sanomatta sanaakaan.
Martha sanoi ja maanitteli Talvelaa kertomaan ajatuksistaan: " En vaadi sinulta mitään!, haluan vain jutella kanssasi, minä viihdyn seurassasi erinomaisesti."
Talvela ei tiennyt mitä ajatella. Hän oli niin kauan ollut omien ajatustensa kanssa, ettei edes ymmärtänyt, mitä dialogi, vuoropuhelu,tarkoittaisi.
Martha sanoi: " Ymmärrän sinua, enkä halua tulla sinun ja vaimosi väliin. Mutta minulle voit kertoa, mitä sinun mielessäsi liikkuu".
Talvela katsoi Marthaa sanomatta sanaakaan. Katsoi, niin kuin katsotaan ihmistämittaillen, voiko häneen luottaa.
"En ole koskaan pettänyt vaimoani, mutta sinun kohdalla mietin, että mitä jos tekisin niin."
Marha ei sanonut mitään, puoliksi hän oli hämmentynyt, puoliksi imarreltu.
" Niin sinä saat minut miettimään, että pettäisin vaimoani" , Talvela sanoi hämmentyneenä ja otti ison kulauksen oluestaan.
Oli pitkän aikaa hiljaista. Se oli yhtä aikaa kiusallista ja kiihottavaa.
Talvela tiesi, ettei hän tekisi elettäkään, ei mihinkään suuntaan. Hän ei tekisi aloitetta. Martha ei myöskään tehnyt mitään aloitetta, koska hän ei halunnut olla avionrikkoja. Tai hän ajatteli tekevänsä vaikka mitä mutta niin, että toivoi Talvelan tekevän jonkin aloitteen, johon hän voisi vastata. Se on se hetki, että jossa toivoo, että joku muu valitsisi tulevaisuuden, mutta itse ei.
Martha tiesi, ettei Talvela ikinä tekisi ensimmäistä askelta. Ei koskaan, sellaista naista ei tässä universiumissa ollut. Tai oli, jos nainen on riittävän älykäs nainen, ja jos hänellä olisi pitkät tummat hiukset. Muut ominaisuudet naisella olivat myös tärkeitä, mutta ei niin tärkeitä.
" Mitä sinun vaimosi tekee?, kysyi Martha.
" Onko mahdollista, ettei puhuta vaimostani", kysyi Talvela Marthalta.
Martha nyökkäsi.
" Olen väsynyt tähän kaikkeen", Talvela vastasi. "Niin väsynyt, etten tiedä, onko edes sanaa kuvaamaan väsymystäni", sanoi Talvela ja otti pitkän kulauksen oluestaan, joka loppui.
"Tiedätkö, joskus on väsynyt kaikkeen, ihan kaikkeen ja haluaa vain, että joku hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet", Talvela jatkoi.
Marta alkoi hyväillä Talvella korvia, sanomatta sanaakaan. Vähän ajan päästä Martha sanoi: " Olen miettinyt meitä, monta kertaa, välillä haluan sinut omakseni, välillä tiedän että se on mahdotonta - meistä ei tule paria tässä elämässä."
" Voinko suudella sinua?", kysyi Talvela.
"Ehkä", Martha vastasi.
Talvela ja Martha suutelivat baarissa, ympärillä olevat ihmiset katsoivat ohimennen sitä, että kaksi ihmistä suuteli tietämättä mitkä elämäntarinat kohtasivat suudelmassa. Kukin suudelman nähnyt kuvitteli siitä oman versionsa. Totuus on suhteellista.
"Sinä et jätä vaimoasi, siksi en laske mitään meidän varaan", Martha sanoi suudelman jälkeen.
" Martha, sinä tunnet jo minut!", Talvela sanoi.
" Sinä haluat vain nauttia nuoresta vartalostani, sinä haluat vain seksiä minulta", Martha provosoi Talvelaa.
"Kuka tahansa normaali mies haluaisi harrastaa seksiä kanssasi, ainoastaan eunukki kieltäytyisi rakastelusta kanssasi, tai se mies, jolla olisi oikeat perhearvot", Talvela vastasi.
" Tiedät olevasi kaunis ja herättäväsi seksuaalisia intohimoja miehissä, välillä et vaan tiedä, haluatko vain kiusoitella miehiä, koska et tiedä, mitä tekisit avaamallasi intohimolle", Talvela vastasi.
" Sinä et tiedä, mitä tekisit, jos lumoutuisit naisen vartalosta?", Martha vastasi alkaessaan päihtyä valkoviinistään.
" Olet oikeassa, Martha", Talvela vastasi, "En tiedä, mitä tekisin siinä tilanteessa."
- Siksi en aio joutua sellaiseen tilanteeseen, Talvela jatkoi.
- Et edes minun vartalosta, viekoitteli Martha
- En edes sinun vartalostasi, vastasi Talvela.
Marthalle oli turvallista kiusoitella Talvelaa, koska Talvela ei herrasmiehenä koskaan ylittäisi sopimattomuuden rajaa.
Martha tiesi, että hän voisi viedä flirttailunsa loppuun ja jos hän ei itse tekisi aloitetta, se ei koskaan johtaisimihinkään. Martha saattoi viedä fantasiansa niin pitkälle kuin halusi - Talvelan kanssa se oli turvallista.
Joskus muiden miehen kanssa muulloin ei ollut, Marthalla oli arpi leuassaan muistutuksena siitä, ettei hän joskus ollut osannut arvioida, missä vaiheessaollaan menossa. Martha oli yllättynyt miehen reaktiosta, ei koskaan minulle voi tapahtua niin. Mutta niin vain oli tapahtunut.
- Olen pahoillani, Talvela sanoi, kun Martha oli ajatuksissaan hänelle sattuneesta väkivallasta.
Martha ei vastannut koska hän ei lopultakaan halunnut, vaikka toivoi, että, joku tuntisi hänet. Oli samalla kertaa pelottavaa ja kiehtovaa, että joku tunsi sielunliikkeeai melkein yhtä hyvin kuin itsekin.
- Niin, en ole päässyt siiitä vielä ylitse, Martha vastasi.
- Sinä et tehnyt mitään väärin, Talvela koetti rauhoitella Marthaa.
Marthan teki mieli halataTalvelaa, muttei hän tehnyt sitä, koska hän olisi ylittänyt rajan, jonka jälkeen ei saattanut olla paluuta. Sen jälkeen elämä saattaisi lopullisesti muuttua,eikä tiennyt mitä oli edessä. Nyt Martha vielä hallitsi elämäänsä, vaikka hän välillä toivoi, ettei hallitsi niin paljon.
- Sinä olet kaunis, Talvela sanoi, koska ei voinut sanoa, että haluaisin rakastua sinuun uudelleen, vaikka oletkin toivoton.
- Sinä vanhenet, Talvela, olet lihonut, koetan meittiä, että sinusta tule vanha ja lihava, se helpottaa minun ajatuksiani.
- Olet oikeassa, en enää jaksa tavoitella laihuutta, vain saadakseni sinut. Jos Luoja olisi suonut, että olisimme tavanneet ilman kumppaneitammea, olisin kenties rakastunut sinuun korviani myöten. Nyt tiedän, ettet tee niin, koska mietit, missä sinun pitäisi näyttäytyä vanhan miehen kanssa.
- Ei iällä ole väliä, Martha sanoi
- On sillä niin kauan kun mietitään kenelle kumppania näytetään, jos aikoo asua niin ettei näytöaiä ole, niin iällä ei tosiaan ole väliä, Talvela totesi lakonisesti.
- Minä nautin seurastasi, nuoruudestasi ja suoruudestasi sekä kauniista vartalostasi, jota voin salaa ja avoimesti ihailla.
- Onko tämä se juttu, että vanhan miehen testosteronitasot pysyvät koholla?, kysyi Martha.
- On, ja se sisältää suuren kaipuun, johonkin jota koko elämä on täysi. Jumalattaret ilkkuvat nyt, tunnen sen luissani. Kyllä sinun näkemisesi voi käynnistää kokonaisen elämänaikaisen muistelun, Talvela vastasi.
- Siis rakastatko minua paljon?, Martha jatkoi.
- En, sinä olet jotain, joka on kuin unelma, mutta sinä et voi toteutua. Tai jos toteudut, osoittautuu varmasti, ettet olekaan totta, vaan olet vain osa hellittyä unelmaa, Talvela totesi ja vinkkasi tarjoilijaa luokseen.
- Minä lähden nyt, sanoi Martha, joka otti takkinsa ja suuteli Talvelaa poskelle.
- Ok, sanoi Talvela.
13.5.12
- Sinä olet kaunis, sanoi Talvela, joka oli juonut jo muutaman oluen ja alkoi selvästi päihtyä.
- Kiitos, vastasi nuori nainen Talvelaa vastapäätä.
Sitten oli hiljaista, pitkän aikaa.
Talvela nousi ja sanoi: " Sinä olet kaunis, niin se vain on, ja se on surullista".
Martha sanoi: " Mitä sinulla on mielessäsi, voit puhua minulle! "
Talvela katsoi Marthaa silmiin, pitkään, sanomatta sanaakaan.
Martha sanoi ja maanitteli Talvelaa kertomaan ajatuksistaan: " En vaadi sinulta mitään!, haluan vain jutella kanssasi, minä viihdyn seurassasi erinomaisesti."
Talvela ei tiennyt mitä ajatella. Hän oli niin kauan ollut omien ajatustensa kanssa, ettei edes ymmärtänyt, mitä dialogi, vuoropuhelu,tarkoittaisi.
Martha sanoi: " Ymmärrän sinua, enkä halua tulla sinun ja vaimosi väliin. Mutta minulle voit kertoa, mitä sinun mielessäsi liikkuu".
Talvela katsoi Marthaa sanomatta sanaakaan. Katsoi, niin kuin katsotaan ihmistämittaillen, voiko häneen luottaa.
"En ole koskaan pettänyt vaimoani, mutta sinun kohdalla mietin, että mitä jos tekisin niin."
Marha ei sanonut mitään, puoliksi hän oli hämmentynyt, puoliksi imarreltu.
" Niin sinä saat minut miettimään, että pettäisin vaimoani" , Talvela sanoi hämmentyneenä ja otti ison kulauksen oluestaan.
Oli pitkän aikaa hiljaista. Se oli yhtä aikaa kiusallista ja kiihottavaa.
Talvela tiesi, ettei hän tekisi elettäkään, ei mihinkään suuntaan. Hän ei tekisi aloitetta. Martha ei myöskään tehnyt mitään aloitetta, koska hän ei halunnut olla avionrikkoja. Tai hän ajatteli tekevänsä vaikka mitä mutta niin, että toivoi Talvelan tekevän jonkin aloitteen, johon hän voisi vastata. Se on se hetki, että jossa toivoo, että joku muu valitsisi tulevaisuuden, mutta itse ei.
Martha tiesi, ettei Talvela ikinä tekisi ensimmäistä askelta. Ei koskaan, sellaista naista ei tässä universiumissa ollut. Tai oli, jos nainen on riittävän älykäs nainen, ja jos hänellä olisi pitkät tummat hiukset. Muut ominaisuudet naisella olivat myös tärkeitä, mutta ei niin tärkeitä.
" Mitä sinun vaimosi tekee?, kysyi Martha.
" Onko mahdollista, ettei puhuta vaimostani", kysyi Talvela Marthalta.
Martha nyökkäsi.
" Olen väsynyt tähän kaikkeen", Talvela vastasi. "Niin väsynyt, etten tiedä, onko edes sanaa kuvaamaan väsymystäni", sanoi Talvela ja otti pitkän kulauksen oluestaan, joka loppui.
"Tiedätkö, joskus on väsynyt kaikkeen, ihan kaikkeen ja haluaa vain, että joku hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet", Talvela jatkoi.
Marta alkoi hyväillä Talvella korvia, sanomatta sanaakaan. Vähän ajan päästä Martha sanoi: " Olen miettinyt meitä, monta kertaa, välillä haluan sinut omakseni, välillä tiedän että se on mahdotonta - meistä ei tule paria tässä elämässä."
" Voinko suudella sinua?", kysyi Talvela.
"Ehkä", Martha vastasi.
Talvela ja Martha suutelivat baarissa, ympärillä olevat ihmiset katsoivat ohimennen sitä, että kaksi ihmistä suuteli tietämättä mitkä elämäntarinat kohtasivat suudelmassa. Kukin suudelman nähnyt kuvitteli siitä oman versionsa. Totuus on suhteellista.
"Sinä et jätä vaimoasi, siksi en laske mitään meidän varaan", Martha sanoi suudelman jälkeen.
" Martha, sinä tunnet jo minut!", Talvela sanoi.
" Sinä haluat vain nauttia nuoresta vartalostani, sinä haluat vain seksiä minulta", Martha provosoi Talvelaa.
"Kuka tahansa normaali mies haluaisi harrastaa seksiä kanssasi, ainoastaan eunukki kieltäytyisi rakastelusta kanssasi, tai se mies, jolla olisi oikeat perhearvot", Talvela vastasi.
" Tiedät olevasi kaunis ja herättäväsi seksuaalisia intohimoja miehissä, välillä et vaan tiedä, haluatko vain kiusoitella miehiä, koska et tiedä, mitä tekisit avaamallasi intohimolle", Talvela vastasi.
" Sinä et tiedä, mitä tekisit, jos lumoutuisit naisen vartalosta?", Martha vastasi alkaessaan päihtyä valkoviinistään.
" Olet oikeassa, Martha", Talvela vastasi, "En tiedä, mitä tekisin siinä tilanteessa."
- Siksi en aio joutua sellaiseen tilanteeseen, Talvela jatkoi.
- Et edes minun vartalosta, viekoitteli Martha
- En edes sinun vartalostasi, vastasi Talvela.
Marthalle oli turvallista kiusoitella Talvelaa, koska Talvela ei herrasmiehenä koskaan ylittäisi sopimattomuuden rajaa.
Martha tiesi, että hän voisi viedä flirttailunsa loppuun ja jos hän ei itse tekisi aloitetta, se ei koskaan johtaisimihinkään. Martha saattoi viedä fantasiansa niin pitkälle kuin halusi - Talvelan kanssa se oli turvallista.
Joskus muiden miehen kanssa muulloin ei ollut, Marthalla oli arpi leuassaan muistutuksena siitä, ettei hän joskus ollut osannut arvioida, missä vaiheessaollaan menossa. Martha oli yllättynyt miehen reaktiosta, ei koskaan minulle voi tapahtua niin. Mutta niin vain oli tapahtunut.
- Olen pahoillani, Talvela sanoi, kun Martha oli ajatuksissaan hänelle sattuneesta väkivallasta.
Martha ei vastannut koska hän ei lopultakaan halunnut, vaikka toivoi, että, joku tuntisi hänet. Oli samalla kertaa pelottavaa ja kiehtovaa, että joku tunsi sielunliikkeeai melkein yhtä hyvin kuin itsekin.
- Niin, en ole päässyt siiitä vielä ylitse, Martha vastasi.
- Sinä et tehnyt mitään väärin, Talvela koetti rauhoitella Marthaa.
Marthan teki mieli halataTalvelaa, muttei hän tehnyt sitä, koska hän olisi ylittänyt rajan, jonka jälkeen ei saattanut olla paluuta. Sen jälkeen elämä saattaisi lopullisesti muuttua,eikä tiennyt mitä oli edessä. Nyt Martha vielä hallitsi elämäänsä, vaikka hän välillä toivoi, ettei hallitsi niin paljon.
- Sinä olet kaunis, Talvela sanoi, koska ei voinut sanoa, että haluaisin rakastua sinuun uudelleen, vaikka oletkin toivoton.
- Sinä vanhenet, Talvela, olet lihonut, koetan meittiä, että sinusta tule vanha ja lihava, se helpottaa minun ajatuksiani.
- Olet oikeassa, en enää jaksa tavoitella laihuutta, vain saadakseni sinut. Jos Luoja olisi suonut, että olisimme tavanneet ilman kumppaneitammea, olisin kenties rakastunut sinuun korviani myöten. Nyt tiedän, ettet tee niin, koska mietit, missä sinun pitäisi näyttäytyä vanhan miehen kanssa.
- Ei iällä ole väliä, Martha sanoi
- On sillä niin kauan kun mietitään kenelle kumppania näytetään, jos aikoo asua niin ettei näytöaiä ole, niin iällä ei tosiaan ole väliä, Talvela totesi lakonisesti.
- Minä nautin seurastasi, nuoruudestasi ja suoruudestasi sekä kauniista vartalostasi, jota voin salaa ja avoimesti ihailla.
- Onko tämä se juttu, että vanhan miehen testosteronitasot pysyvät koholla?, kysyi Martha.
- On, ja se sisältää suuren kaipuun, johonkin jota koko elämä on täysi. Jumalattaret ilkkuvat nyt, tunnen sen luissani. Kyllä sinun näkemisesi voi käynnistää kokonaisen elämänaikaisen muistelun, Talvela vastasi.
- Siis rakastatko minua paljon?, Martha jatkoi.
- En, sinä olet jotain, joka on kuin unelma, mutta sinä et voi toteutua. Tai jos toteudut, osoittautuu varmasti, ettet olekaan totta, vaan olet vain osa hellittyä unelmaa, Talvela totesi ja vinkkasi tarjoilijaa luokseen.
- Minä lähden nyt, sanoi Martha, joka otti takkinsa ja suuteli Talvelaa poskelle.
- Ok, sanoi Talvela.
13.5.12