Tamaki Makaurau, Aucklandin maurinkielinen nimi
Tamaki Makaurau, Aucklandin maurinkielinen nimi
Sunnuntaiaamun televisiokanavia selatessa tulee kristinuskoa usealta kanavalta ja ainakin yhdeltä kanavalta islamia. Sitten on lastenohjelmia. Sekulaarista eli ei-uskonnollista ohjelmaa saa hakea hotellimme tv:stä. Urheiluakaan ei oikein tule.
Vietetään sunnuntaita selvästi. Kirkkokuorot ovat fantastisia, laulajat ovat ammattilaulajia. Jumalan sanaa selvästi kerrotaan.
Rouva haluaa museoon ja suuntaamme ensin The Auckland War Memorial Museumiin. Uusklassinen rakennus sijaitsee hienon kukkulan päällä. Kolmessa kerroksessa on esillä maurilaiskulttuuria, luonnontieteellinen museo ja sitten se mihin nimikin viittaa sotamuseo. Tuntuu alunperin melko tyhmältä ajatukselta että Uudesta Seelannista on lähdetty ensimmäiseen maailmansotaan Eurooppaan.
Auckland eli maurinkielellä Tamaki Makaurau, jota nimeä käytetään tv:n sääennustuksissakin, on Uuden Seelannin ja alueen suurin kaupunki. 1,4 miljoonaa ihmistä. Kaupunki on enemmän pikkukaupunginoloinen. Täältä puuttuu isolle kaupungille ominaiset suuret rakennusmassat.
Kolmasosa Uuden Seelannin väestöstä asuu Aucklandissa. Yli kolmasosa heistä on Uuden Seelannin ulkopuolelta. Viime vuonna Uuteen Seelantiin tuli yli 90 000 maahanmuuttajaa. Suurin ryhmä on aasialaiset. Jos brittejä ei lasketa, niin eurooppalaiset tulevat vasta viidenneksi suurimpana ryhmänä.
Auckland on myös maan sivistynein koulututkintojen perusteella, yliopistotutkinto löytyy kolmasosalta kaupunkilaisista. Keskipalkka on 45 800 täkäläistä dollaria eli noin 30 000 euroa. Hintataso äkkiseltään on vähän suomea halvempi.
Black belt- kurssin naispuolinen opettajani kehui maurimiehiä komeiksi ja pitkiksi. Totta, sitä he ovat. Kuva jostakin pienestä ja lyhyestä kanootissa istuvasta miehestä olisi sopinut paremin mielikuvaan täkäläisistä miehistä. Maurilaisessa kulttuurissa miehet ovat suvun päänä. Suku eli laajennettu perhe on tärkeä käsite, mutta työt tehtiin yhdessä alun alkaen.
Museossa saa hyvän kuvan, mitä kaikkea maurikultturi on täällä merkinnyt. Kanootti, joka on ainakin kaksikymmentä metriä pitkä on vaatinut pitkiä miehiä sitä melomaan. Naiset ihastelevat koruja ja kankaita, joita maurikulttuurissa on tehty. Rouva ymmärtää, mitä käsityönä on vaatinut simpukoista ja kankaista tehdyt teokset. Suurta kärsivällisyyttä ja aikaa. Minä jaksan ihmetellä ihmisen luontaista koristautumisen tarvetta. Olen ehkä enemmän kiinnostunut aseista, joita heillä on ollut. Koukkuja ja erilaisia pyydyksiä kalastukseen.
Televisiossa tulee aamujumalanpalvelusten jälkeen ohjelma haineväkeitosta. Kuvassa näytetään kuinka haista leikataan vain evät ja hai jätetään merenpohjaan. Hai kituu kolme neljä päivää ennen kuin kuolee. Meribiologi selittää animaation kera kuinka haiden tappaminen hävittää koko merenalaisen luonnon. Keskikokoiset kalat lisääntyvät ja syövät pienet kalat, jolloin merenpohja revevöityy - lopulta koko ekosysteemi kärsii.
Hongkongissa on hainevien suuret markkinat. Kauppiaat eivät tiedä mistä hainevät ovat peräisin. Yksi hainevä ennen kuin se pääsee juhlaruuaksi - häihin tai muihin suvun tärkeisiin juhliin - maksaa kymmeniä tuhansia dollareita.
Meillekin asti kerrotaan uutisissa kuinka hai on tappanut surfaajan tai uimarin. Vähän samaan tapaan kuin meille karhu näyttäytyy vihollisena, niin haita halutaan tappaa tuon tappajahaimielikuvan pohjalla. Rouva - joka ei pidä uimisesta on tohkeissaan eikä kestä katsoa kuinka hait kärsivät merenpohjassa -sanoo, mitäs ihmiset menevät hain alueelle.
Toinen mielenkiintoinen ohjelma televisiossa on naisten mammografiasta. Cochrane-tutkijaa haastatellaan ja hän sanoo, että alle 50-vuotiaan naisen mammografia on hakuammuntaa. Kolmea kiinnisaatua rintasyöpätapausta kohtaan tulee 15 väärää positiivista. Siis naiset saavat syöpädiagnoosin, vaikkei heillä syöpää kehitykään. Heiltä leikataan rinnat pois, vaikkei tarvitsisi. Naispuolinen toimittaja grillaa mammografiabisneksessä toimivaa naisgynekologia.
Ongelma on se, ettemme tiedä etukäteen kuka kuuluu niihin kolmeen jolle kehittyy syöpä ja kuka niihin viiteentoista joille ei kehity. On helppo taivastella miksi rinnat on viety turhaan. Mitä sanotaan niille joilta niitä ei viety vaikka olisi pitänyt. Vähän muistuttaa ihmisten rokotusideologiaa. Mutta nainen, lääketieteellisesti maallikko, voi tehdä päätöksen sen jälkeen kun on saanut informaation. Lopputulema on että alle 50-vuotiaille ei kannata mammografiaa tehdä.
Seulontakeskustelua on käyty meillä Suomessakin. Meillä ei taideta innokaasti mammografiaa tehdä alle 50-vuotiaille naisille. Miehillä samantapainen ongelma liittyy eturauhasen PSA-testiin. Seulomisen biostatistiikka on mielenkiintoinen laji.Se joka siitä tekee kansantajuista ansaitsee palkkansa.
Televisiossa hiillostetaan myös paikallista pääministeriä, joka olisi kouluvierailun yhteydessä sanonut että maurinkieli on tylsää eikä sillä opi mitään. Paikallinen maurinuori kertoo asiasta vakavana. Pääministeriä ei haastatella asiasta. Tulee mieleen oma moka kun ensi kertaa olin bussissa Sodankylässä ja kysyin, että mitä ihmeen kieltä tuossa tiekyltissä lukee. Matkakaverini pelasti minut paikallisten nöyryytykseltä sanomalla, ettenkö muka saamenkieltä tunne. En tuntenut silloin enkä tunne vieläkään, mikä ei tarkoita, että minulla olisi mitään alkuperäiskansoja vastaan.
Itse asiassa olen hieman mikronesialaista alkujuurta, mikä ei tietenkään täällä makronesiassa ole mikään juttu.
Säästä ei voi paljon puhua. Museokukkulalle kiivetessä tuli hiki, kun makkaratakki oli päällä repun kanssa. Vesisadetta tuli meidän museossa olemisemme aikaan. Täällä on talvikuukaudet menossa. Noin 15 astetta lämmintä. Ilmasto on miellyttävä ja puhdas. Aikaero vaivaa vielä. Nukuttaa ja on väsynyt. Jos jää paikalleen, nukahtaa helposti hetkeksi.
Monet kysyivät miksi menette maapallon toiselle puolen vain vajaaksi kahdeksi viikoksi. Nyt paikan päällä oikeastaan ymmärtää kysymyksen paremmin. Täällä on tosiaan luonnossa hirvittävästi nähtävää. Tänne kannattaa tulla kuukaudeksi tai pidemmäksi aikaa. Varata aikaa ja rahaa - ei ole huono sijoitus elämässä. Täällä on matkustusmessut ensi viikonloppuna, pitäisi varmaan käydä katsastamassa.
Viking-niminen kajakki on sellainen, jossa voi virvelöidä samanaikaisesti. Kaikki kalatutkat ja muut värmeet saa siihen myös laitettua. Tuollainen saattaisi olla Saimaalla tai muuallakin Suomen järvissä aika mukava.
Minä tutkin mahdollisuutta mennä junalla läpi pohjoisen saaren - Aucklandista Wellingtoniin. Toiseksi suurimpaan Uuden Seelannin kaupunkiin. Junassa on maisemavaunu vähän samaan tapaan kuin Kanadan halki matkaavassa junassa - voi nähdä maisemat. Toisaalta kuten Hawaijillakin niin helikopterilla voisi lentää parin tunnin verran ja ihailla maisemia. Ei ehdi kuin vilkaista paikkaa. Mutta ensivaikutelman perusteella Uusi Seelanti ei ole huono vaihtoehto matkustamiselle.
30 tunnin lentomatka taittuu yllättävän helposti. Se ei ole lopulta paljon enemmän kuin esimerkiksi Thaimaan matka. Ainakaan näillä keskitalvella elokuun alussa täällä ei ole turisteja ruuhkaksi asti. Sää on aivan samanlainen kuin Suomen kesäkesästä lähtiessä, sillä erotuksella, että täällä tämä kosteus tekee säästä mielyttävää. On eri asia olla Kreikan kuumuudessa kuin Hawaijin kuumuudessa. Kosteus tekee kuumuudesta miellyttävämmän.
Paikallista ruokakulttuuria kehutaan. Toistaiseksi on tullut syötyä vain sushia, josta mukana olevat naiset pitävät. Ehkä ehditään siihenkin asiaan myöhemmin täälä matkalla.
Sunnuntai on vaihtunut maanantaiksi ja tänään voi alkaa sitä työasiaa selvittää. Täytyy skypettää kotiin jääneiden lasten kanssa asiasta. Niin saa selville miten sen asian kanssa oikein mennään. Rouva ei ole oikein halukas tänne töihin tulemaan.
Nyt täällä ollessa töihin tänne tuleminen saa realistisemmat puitteet. Minulle muuttaminen on tietyllä tavalla helppoa. Lapsuuskokemuksiini kuului tietty juurettomuus, mikä on tietysti aikuisena lahja, koska voi helposti siirtyä paikasta toiseen.
Kompromissin saaminen rouvan kanssa tännemuuttaisen asiasta on vaikeampaa. Keskimmäinen lapsi joka on mukana varmaan helposti voisi muuttaa tänne. Ne kaksi muuta olisivat hankalampia tapauksia. Rouvan ystävistä eräs oli muuttoaikeista kuullessaan sanonut, että voivat ostaa meidän Lappeenrannan asunnon, jos muutto tulee. Rouva ei halua asunnosta luopua, minä saattaisin luopua meidän hienosta asunnosta sopivan isoa rahasummaa vastaan niin tehdäkin. Tosin summa olisi iso.Minun ajatuksissakaan ei ole ensisijaisest asuntoamme myydä.
Seppäsen kirjassa Emumunaus (2012) kerrotaan, miten toimitusjohtajille - Vennamolle ja Liliukselle - järjestettiin maailman malliin spinning eli seitittäminen, joka tarkoittaa sitä, että ennen pörssiin kirjautumista tutuille kavereille tai johtajille annetaan mahdollisuus ostaa pörssiin kirjautuvan yrityksen ensiantia yrityksen osakkeita alihintaan. Siis jotta johtaja "sitoutuu" yritykseen jatkossakin. Sitten hypetetään oikein kunnolla yrityksen pörssiin listautumista, jolloin osakkeen hinta nousee - joskus huimastikin niin että loppuelämän päivät ovat taloudellisesti turvatut, kuten kyseisillä herroilla - ja myydään osakkeet nopeasti pois.
Toinen mekanismi on se, että tässä pörssiosakkeiden alekaupassa tikapuistetaan. Tikapuistamisessa ( laddering) tikapuun yläosaan ilmaantuvat piensijoittajat hakevat myös taloudellisia voittoja paremmin kuin lotossa ikään - ja menettävät tietenkin rahansa. Goldman Sachsin ladderoimat yritykset kaatuvat noin vuoden kuluttua ja niin piensijoittajat menettävät rahansa.Pörssiosakkeiden alennusmyyntien alkaessa parhaat palat on jo myyty kavereille. Jos Seppästä on uskominen, niin yksikään maailman suurista pankeista ei toimi eettisesti kestävääl pohjalla. Oletteko kuulleet, että osakkeisiin kannattaa sijoittaa? Onko sinulle tullut tarjousta? Minulle jo monta kertaa. Tämähän on eräänlainen pyramidihuijaus koko pankkisektori, jos Seppästä uskoo.
Pian aamu valkenee täällä Uudessa Seelannissa ja Aucklandissa, jonka yksi vahvimpia teollisuuden aloja on pankkitoiminta ja business. Täällä on hienot golfkentät ja eniten pienveneitä asukaslukuun verrattuna maailmassa. Eikö se Veikko Vennamon poikakin siirtynyt eläkkeelle golfaamaan etelään.
Siis täällä Uudessa Seelannissa on periaatteessa kaikki mahdollisuudet menestyä. Omalla työllä, kuin amerikkalaiseen unelmaan uskoen. Täällä ei ole kuitenkaan verovapautta pörssiyhtöiden entisille johtajille Portugalin tapaan. Eikä tietysti kukaan menestyä voi ilman verkostoja. Ei edes siellä pankkimaailmassa.
Suomessa kukaan ei nouse pinnalle missään asiassa ilman kyseisen alueen sosiaalista verkostoa, jota joskus hyvä veli-verkostoksikin on kutsuttu. Sosiaalisilla tikapuilla nousevan täytyy osata sukkuloida sosiaalisessa verkostossa, joka haluaa ja pitää sosiaalisen nousun langat käsissään. Joillakin on helpompaa, koska he oppivat pienestä pitäen kielet ja eleet, jotka tikapuuhermostossa ovat tarpeen.
On ehkä yhtä helppoa voittaa lotossa kuin nousta amerikkalaisella unelmalla Suomessa noiden tikapuiden yläosaan. Sekin on valitettavaa, koska lahjakkainta ei siinä sosiaalisessa pelissä useinkaan valita. Jos jatkan tätä rataa kirjoitustani, taidan saada migreenini takaisin. Ehkä Seppäsen kirja pitäisi vaihtaa johonkin muuhun. Rouva ehdotti romaanin lukua, mikä minusta tuntuu - nyt ainakin, tässä vaiheessa elämää - ajanhaaskaukselta, kun on niin paljon mielenkiintoista tiedettävää.
On vielä pari tuntia ennen kuin aurinko nousee täällä Aucklandissa. Pilviä on niin paljon, ettei täysikuu näy. On luvattu sateista täksi päiväksi. Luvassa on 17 astetta celsiusta - kuin Suomen kesässä olisi. Täällä on keskitalvi.
3.8.15 Aucklandissa, Uudessa Seelannissa
Sunnuntaiaamun televisiokanavia selatessa tulee kristinuskoa usealta kanavalta ja ainakin yhdeltä kanavalta islamia. Sitten on lastenohjelmia. Sekulaarista eli ei-uskonnollista ohjelmaa saa hakea hotellimme tv:stä. Urheiluakaan ei oikein tule.
Vietetään sunnuntaita selvästi. Kirkkokuorot ovat fantastisia, laulajat ovat ammattilaulajia. Jumalan sanaa selvästi kerrotaan.
Rouva haluaa museoon ja suuntaamme ensin The Auckland War Memorial Museumiin. Uusklassinen rakennus sijaitsee hienon kukkulan päällä. Kolmessa kerroksessa on esillä maurilaiskulttuuria, luonnontieteellinen museo ja sitten se mihin nimikin viittaa sotamuseo. Tuntuu alunperin melko tyhmältä ajatukselta että Uudesta Seelannista on lähdetty ensimmäiseen maailmansotaan Eurooppaan.
Auckland eli maurinkielellä Tamaki Makaurau, jota nimeä käytetään tv:n sääennustuksissakin, on Uuden Seelannin ja alueen suurin kaupunki. 1,4 miljoonaa ihmistä. Kaupunki on enemmän pikkukaupunginoloinen. Täältä puuttuu isolle kaupungille ominaiset suuret rakennusmassat.
Kolmasosa Uuden Seelannin väestöstä asuu Aucklandissa. Yli kolmasosa heistä on Uuden Seelannin ulkopuolelta. Viime vuonna Uuteen Seelantiin tuli yli 90 000 maahanmuuttajaa. Suurin ryhmä on aasialaiset. Jos brittejä ei lasketa, niin eurooppalaiset tulevat vasta viidenneksi suurimpana ryhmänä.
Auckland on myös maan sivistynein koulututkintojen perusteella, yliopistotutkinto löytyy kolmasosalta kaupunkilaisista. Keskipalkka on 45 800 täkäläistä dollaria eli noin 30 000 euroa. Hintataso äkkiseltään on vähän suomea halvempi.
Black belt- kurssin naispuolinen opettajani kehui maurimiehiä komeiksi ja pitkiksi. Totta, sitä he ovat. Kuva jostakin pienestä ja lyhyestä kanootissa istuvasta miehestä olisi sopinut paremin mielikuvaan täkäläisistä miehistä. Maurilaisessa kulttuurissa miehet ovat suvun päänä. Suku eli laajennettu perhe on tärkeä käsite, mutta työt tehtiin yhdessä alun alkaen.
Museossa saa hyvän kuvan, mitä kaikkea maurikultturi on täällä merkinnyt. Kanootti, joka on ainakin kaksikymmentä metriä pitkä on vaatinut pitkiä miehiä sitä melomaan. Naiset ihastelevat koruja ja kankaita, joita maurikulttuurissa on tehty. Rouva ymmärtää, mitä käsityönä on vaatinut simpukoista ja kankaista tehdyt teokset. Suurta kärsivällisyyttä ja aikaa. Minä jaksan ihmetellä ihmisen luontaista koristautumisen tarvetta. Olen ehkä enemmän kiinnostunut aseista, joita heillä on ollut. Koukkuja ja erilaisia pyydyksiä kalastukseen.
Televisiossa tulee aamujumalanpalvelusten jälkeen ohjelma haineväkeitosta. Kuvassa näytetään kuinka haista leikataan vain evät ja hai jätetään merenpohjaan. Hai kituu kolme neljä päivää ennen kuin kuolee. Meribiologi selittää animaation kera kuinka haiden tappaminen hävittää koko merenalaisen luonnon. Keskikokoiset kalat lisääntyvät ja syövät pienet kalat, jolloin merenpohja revevöityy - lopulta koko ekosysteemi kärsii.
Hongkongissa on hainevien suuret markkinat. Kauppiaat eivät tiedä mistä hainevät ovat peräisin. Yksi hainevä ennen kuin se pääsee juhlaruuaksi - häihin tai muihin suvun tärkeisiin juhliin - maksaa kymmeniä tuhansia dollareita.
Meillekin asti kerrotaan uutisissa kuinka hai on tappanut surfaajan tai uimarin. Vähän samaan tapaan kuin meille karhu näyttäytyy vihollisena, niin haita halutaan tappaa tuon tappajahaimielikuvan pohjalla. Rouva - joka ei pidä uimisesta on tohkeissaan eikä kestä katsoa kuinka hait kärsivät merenpohjassa -sanoo, mitäs ihmiset menevät hain alueelle.
Toinen mielenkiintoinen ohjelma televisiossa on naisten mammografiasta. Cochrane-tutkijaa haastatellaan ja hän sanoo, että alle 50-vuotiaan naisen mammografia on hakuammuntaa. Kolmea kiinnisaatua rintasyöpätapausta kohtaan tulee 15 väärää positiivista. Siis naiset saavat syöpädiagnoosin, vaikkei heillä syöpää kehitykään. Heiltä leikataan rinnat pois, vaikkei tarvitsisi. Naispuolinen toimittaja grillaa mammografiabisneksessä toimivaa naisgynekologia.
Ongelma on se, ettemme tiedä etukäteen kuka kuuluu niihin kolmeen jolle kehittyy syöpä ja kuka niihin viiteentoista joille ei kehity. On helppo taivastella miksi rinnat on viety turhaan. Mitä sanotaan niille joilta niitä ei viety vaikka olisi pitänyt. Vähän muistuttaa ihmisten rokotusideologiaa. Mutta nainen, lääketieteellisesti maallikko, voi tehdä päätöksen sen jälkeen kun on saanut informaation. Lopputulema on että alle 50-vuotiaille ei kannata mammografiaa tehdä.
Seulontakeskustelua on käyty meillä Suomessakin. Meillä ei taideta innokaasti mammografiaa tehdä alle 50-vuotiaille naisille. Miehillä samantapainen ongelma liittyy eturauhasen PSA-testiin. Seulomisen biostatistiikka on mielenkiintoinen laji.Se joka siitä tekee kansantajuista ansaitsee palkkansa.
Televisiossa hiillostetaan myös paikallista pääministeriä, joka olisi kouluvierailun yhteydessä sanonut että maurinkieli on tylsää eikä sillä opi mitään. Paikallinen maurinuori kertoo asiasta vakavana. Pääministeriä ei haastatella asiasta. Tulee mieleen oma moka kun ensi kertaa olin bussissa Sodankylässä ja kysyin, että mitä ihmeen kieltä tuossa tiekyltissä lukee. Matkakaverini pelasti minut paikallisten nöyryytykseltä sanomalla, ettenkö muka saamenkieltä tunne. En tuntenut silloin enkä tunne vieläkään, mikä ei tarkoita, että minulla olisi mitään alkuperäiskansoja vastaan.
Itse asiassa olen hieman mikronesialaista alkujuurta, mikä ei tietenkään täällä makronesiassa ole mikään juttu.
Säästä ei voi paljon puhua. Museokukkulalle kiivetessä tuli hiki, kun makkaratakki oli päällä repun kanssa. Vesisadetta tuli meidän museossa olemisemme aikaan. Täällä on talvikuukaudet menossa. Noin 15 astetta lämmintä. Ilmasto on miellyttävä ja puhdas. Aikaero vaivaa vielä. Nukuttaa ja on väsynyt. Jos jää paikalleen, nukahtaa helposti hetkeksi.
Monet kysyivät miksi menette maapallon toiselle puolen vain vajaaksi kahdeksi viikoksi. Nyt paikan päällä oikeastaan ymmärtää kysymyksen paremmin. Täällä on tosiaan luonnossa hirvittävästi nähtävää. Tänne kannattaa tulla kuukaudeksi tai pidemmäksi aikaa. Varata aikaa ja rahaa - ei ole huono sijoitus elämässä. Täällä on matkustusmessut ensi viikonloppuna, pitäisi varmaan käydä katsastamassa.
Viking-niminen kajakki on sellainen, jossa voi virvelöidä samanaikaisesti. Kaikki kalatutkat ja muut värmeet saa siihen myös laitettua. Tuollainen saattaisi olla Saimaalla tai muuallakin Suomen järvissä aika mukava.
Minä tutkin mahdollisuutta mennä junalla läpi pohjoisen saaren - Aucklandista Wellingtoniin. Toiseksi suurimpaan Uuden Seelannin kaupunkiin. Junassa on maisemavaunu vähän samaan tapaan kuin Kanadan halki matkaavassa junassa - voi nähdä maisemat. Toisaalta kuten Hawaijillakin niin helikopterilla voisi lentää parin tunnin verran ja ihailla maisemia. Ei ehdi kuin vilkaista paikkaa. Mutta ensivaikutelman perusteella Uusi Seelanti ei ole huono vaihtoehto matkustamiselle.
30 tunnin lentomatka taittuu yllättävän helposti. Se ei ole lopulta paljon enemmän kuin esimerkiksi Thaimaan matka. Ainakaan näillä keskitalvella elokuun alussa täällä ei ole turisteja ruuhkaksi asti. Sää on aivan samanlainen kuin Suomen kesäkesästä lähtiessä, sillä erotuksella, että täällä tämä kosteus tekee säästä mielyttävää. On eri asia olla Kreikan kuumuudessa kuin Hawaijin kuumuudessa. Kosteus tekee kuumuudesta miellyttävämmän.
Paikallista ruokakulttuuria kehutaan. Toistaiseksi on tullut syötyä vain sushia, josta mukana olevat naiset pitävät. Ehkä ehditään siihenkin asiaan myöhemmin täälä matkalla.
Sunnuntai on vaihtunut maanantaiksi ja tänään voi alkaa sitä työasiaa selvittää. Täytyy skypettää kotiin jääneiden lasten kanssa asiasta. Niin saa selville miten sen asian kanssa oikein mennään. Rouva ei ole oikein halukas tänne töihin tulemaan.
Nyt täällä ollessa töihin tänne tuleminen saa realistisemmat puitteet. Minulle muuttaminen on tietyllä tavalla helppoa. Lapsuuskokemuksiini kuului tietty juurettomuus, mikä on tietysti aikuisena lahja, koska voi helposti siirtyä paikasta toiseen.
Kompromissin saaminen rouvan kanssa tännemuuttaisen asiasta on vaikeampaa. Keskimmäinen lapsi joka on mukana varmaan helposti voisi muuttaa tänne. Ne kaksi muuta olisivat hankalampia tapauksia. Rouvan ystävistä eräs oli muuttoaikeista kuullessaan sanonut, että voivat ostaa meidän Lappeenrannan asunnon, jos muutto tulee. Rouva ei halua asunnosta luopua, minä saattaisin luopua meidän hienosta asunnosta sopivan isoa rahasummaa vastaan niin tehdäkin. Tosin summa olisi iso.Minun ajatuksissakaan ei ole ensisijaisest asuntoamme myydä.
Seppäsen kirjassa Emumunaus (2012) kerrotaan, miten toimitusjohtajille - Vennamolle ja Liliukselle - järjestettiin maailman malliin spinning eli seitittäminen, joka tarkoittaa sitä, että ennen pörssiin kirjautumista tutuille kavereille tai johtajille annetaan mahdollisuus ostaa pörssiin kirjautuvan yrityksen ensiantia yrityksen osakkeita alihintaan. Siis jotta johtaja "sitoutuu" yritykseen jatkossakin. Sitten hypetetään oikein kunnolla yrityksen pörssiin listautumista, jolloin osakkeen hinta nousee - joskus huimastikin niin että loppuelämän päivät ovat taloudellisesti turvatut, kuten kyseisillä herroilla - ja myydään osakkeet nopeasti pois.
Toinen mekanismi on se, että tässä pörssiosakkeiden alekaupassa tikapuistetaan. Tikapuistamisessa ( laddering) tikapuun yläosaan ilmaantuvat piensijoittajat hakevat myös taloudellisia voittoja paremmin kuin lotossa ikään - ja menettävät tietenkin rahansa. Goldman Sachsin ladderoimat yritykset kaatuvat noin vuoden kuluttua ja niin piensijoittajat menettävät rahansa.Pörssiosakkeiden alennusmyyntien alkaessa parhaat palat on jo myyty kavereille. Jos Seppästä on uskominen, niin yksikään maailman suurista pankeista ei toimi eettisesti kestävääl pohjalla. Oletteko kuulleet, että osakkeisiin kannattaa sijoittaa? Onko sinulle tullut tarjousta? Minulle jo monta kertaa. Tämähän on eräänlainen pyramidihuijaus koko pankkisektori, jos Seppästä uskoo.
Pian aamu valkenee täällä Uudessa Seelannissa ja Aucklandissa, jonka yksi vahvimpia teollisuuden aloja on pankkitoiminta ja business. Täällä on hienot golfkentät ja eniten pienveneitä asukaslukuun verrattuna maailmassa. Eikö se Veikko Vennamon poikakin siirtynyt eläkkeelle golfaamaan etelään.
Siis täällä Uudessa Seelannissa on periaatteessa kaikki mahdollisuudet menestyä. Omalla työllä, kuin amerikkalaiseen unelmaan uskoen. Täällä ei ole kuitenkaan verovapautta pörssiyhtöiden entisille johtajille Portugalin tapaan. Eikä tietysti kukaan menestyä voi ilman verkostoja. Ei edes siellä pankkimaailmassa.
Suomessa kukaan ei nouse pinnalle missään asiassa ilman kyseisen alueen sosiaalista verkostoa, jota joskus hyvä veli-verkostoksikin on kutsuttu. Sosiaalisilla tikapuilla nousevan täytyy osata sukkuloida sosiaalisessa verkostossa, joka haluaa ja pitää sosiaalisen nousun langat käsissään. Joillakin on helpompaa, koska he oppivat pienestä pitäen kielet ja eleet, jotka tikapuuhermostossa ovat tarpeen.
On ehkä yhtä helppoa voittaa lotossa kuin nousta amerikkalaisella unelmalla Suomessa noiden tikapuiden yläosaan. Sekin on valitettavaa, koska lahjakkainta ei siinä sosiaalisessa pelissä useinkaan valita. Jos jatkan tätä rataa kirjoitustani, taidan saada migreenini takaisin. Ehkä Seppäsen kirja pitäisi vaihtaa johonkin muuhun. Rouva ehdotti romaanin lukua, mikä minusta tuntuu - nyt ainakin, tässä vaiheessa elämää - ajanhaaskaukselta, kun on niin paljon mielenkiintoista tiedettävää.
On vielä pari tuntia ennen kuin aurinko nousee täällä Aucklandissa. Pilviä on niin paljon, ettei täysikuu näy. On luvattu sateista täksi päiväksi. Luvassa on 17 astetta celsiusta - kuin Suomen kesässä olisi. Täällä on keskitalvi.
3.8.15 Aucklandissa, Uudessa Seelannissa