Teatterissa Broadwaylla
Teatterissa Broadwaylla
Vaimon syntymäpäivälahja oli liput Broadwayn teatterialueelle teatteriin iltapäivänäytökseen. Teatteri on täynnä eläkeläisiä. Vanhassa teatterissa ei ole hissejä ja portaat ovat hyvin jyrkät. Ensimmäistä kertaa miesten vessassa on kunnon jono.
Näytelmä on nimeltään It´s only a play ja se on täynnä nimekkäitä ( rouva tuntee näyttelijät, minä en muista kuin pari heistä nähneeni) näyttelijöitä. Taru sormusten herrasta , Harry Potter, niistä muistan nuo näyttelijät. Rehellisyyden nimissä on sanottava, etten ymmärrä kaikkea, mitä näytelmässä sanotaan ja mille siinä nauretaan. Osa vitseistä sisältää selvästi teatterimaailman omaa satiiria, mutta en tunne satiirin kohteita tai heidän tarinaansa.
Teatterin eduksi on sanottava, että se on jotain läsnä olevaa. Ei ole mainoskatkoja, eikä tilanteesta pääse noin vain pois – jos joku sanoo lavalla jotain vakavaa, vaikkapa kuinka teatterin tekemisestä on tullut bisnestä, eikä siellä enää kerrota oikeasta elämästä. Yleisö ulvoo naurusta, kun esityksessä irvuillaan eläkeläisten kustannuksella: heillä on kuulolaitteet, mutta eiväthän he edes kuule, mitä esityksessä sanotaan ja silti he julistavat ”Ennen oli hyviä näyttelijöitä, nykyään ei”. Yläkerran parvella jossa olemme yli sadasta ihmisestä noin kymmenkunta on alle 50-vuotiaita.
Rouva oli aluksi huolissaan, että onko meillä riittävän hienot vaatteet teatteriin – vanhat miehet istuvat edessämme lippalakki päässä teatterissa. Useimmat eivät varmaan ole niin dementtejä, etteivät tajuaisi, että voisivat ottaa hatun myös pois päästä. Ehkä he muistelevat nuoruutta, sillä yli kolmekymppisillä näkee noita lippalakkeja väärinpäin päässä. En tiedä, enkä kysy miksi, olen Amerikassa.Teatteri-istuimille saa viedä eräänlaisessa turvamukissa myös alkoholia, jos haluaa sillä tavalla teatterinautintoa parantaa.
Täkäläisessä aamuteeveessä otetaan myös esille rauhoittavien lääkkeiden dementiaa aiheuttava ominaisuus. Vielä ei ole ilmestynyt lakifirman tv-mainosta, jossa kerrottaisiin, että ryhdytään hakemaan korvauksia yhdessä, jos emme voita, niin tämä ei maksa sinulle mitään. Jos voitamme, niin lakifirma ottaa osan voitosta – mainoksissa ei kerrota, kuinka suuren osan? Viisi, kymmenen vai kaksikymmentä prosenttia? No lakimiehet osaavat rahastuksen jalon taidon.
Lääkäreiden verosuunnittelua on taas paheksuttu viime aikoina, kun he yhteiskunnan kustantaman koulutuksen turvin ryhtyvät verosuunnitteluun, jota myös yhteiskunnan kustantamat juristit ja pankinjohtajat ovat tehneet vuosikymmeniä. Ilman että kukaan on asiasta otsikoita repinyt. Miksiköhän? Eräs juristi selitti minulle kerran, että asiassa on aivan selvä ero, kun juristi on yrittäjä ja lääkäri itse asiassa ei ole. Minä en ymmärtänyt hiustenhalkomaa eroa, jota verotusjuristi yritti minulle selittää.
Eilen kävimme Grand Central Terminalissa, pääliikenneasemalla, jossa on aivan loistava kirjakauppa. Nyt oli minun vuoroni kuluttaa aikaa, kun kävin läpi, mitä uusia kirjoja on tullut ja pystyin selaamaan, mitä kirjoissa kirjoitetaan. Asiaa, jota ei oikein Amazonilta kirjoja tilatessa voi tehdä. Tullausmuodollisuudet ovat muuttuneet aikaisemmasta ja tekevät valitettavasti Amazonin kautta tilaamisesta hankalampaa. Kuljetusfirmat kysyvät numeroa, jota ei löydy tilauksesta. Koetin vaihtaa Yhdysvaltojen Amazonin brittiläiseen, mutta sama ongelma tuli eteen, kun kirjat tulivat Intiasta, jossa ne varmaan tehdään halvalla.
Se mitä internetissä kirjoitat, menee selvästi Googlen seurantajärjestelmiin ja varmaan myydään eteenpäin mainostajille. Eilen kun kirjoitin New Yorkin veikkausarpajaisista, jonka nimeä en nyt mainitse, etten taas saa sähköpostiini veikkausmainoksia, kuten sain heti eilen veikkausmainoksia. Oletteko koskaan selannut esimerkiksi matkoja, ja kas kummaa, jo alkaa pukata kyseisiä mainoksia sähköpostiin – erityisesti eräs matkoja kauppaava B:llä alkava yritys on hyvin aktiivinen. Varmaan tuolle on olemassa "psykologinen ikkuna", joka on tutkittu, että ihmiset ovat tuolloin herkempiä tekemään päätöksiä.
Lopulta Grand Central Statioinin kirjakaupasta ostan kolme kirjaa. Olisin ehkä halunnut ostaa pari lisääkin, mutta matkustettaessa painorajoitus jenkkipäässä on hyvin tarkka. Tai ainakin viimeksi oli. Arjen tilastotieteestä kirjoittavassa kirjassa kerrotaan, miten tilastotiede voi olla mukavaa ja miten järjetöntä on veikata, koska todennäköisyydet ovat aivan järjettömät. Silti monet laittavat rahansa lottoamiseen. Tiedoksi, etten minä eikä kukaan muukaan voittanut New Yorkin veikkauksessa, mutta seuraavalla kerralla on 149 miljoonaa dollaria tarjolla – siis ihan muutaman päivän päästä, koska kyseisessä veikkauksessa on kaksi viikkoarvontaa.
Toinen kirja kertoo, kuinka liiketoimintaa yleisesti ottaen arvioidaan ja kolmas kirja on Economist-lehden kirja liiketalouden tavallisimmista numeroista. Aivoistakin on tullut uusia kirjoja, mutten niitä osta ollenkaan. Väitöskirja vaikuttaa tällä hetkellä kirjaostoksiin, niin että tuotantotalouteen ja yritystoiminnan erilaiseen ymmärtämiseen liittyviä kirjoja tulee ostetuksi. Minä olen kirjan ystävä. Pdf-kirja ei ole kirja kirjan oikeassa merkityksessä.
Istuimme ennen teatteriin menoa Bryant-puistossa, koska aurinko paistoi lämpimästi. Erittäin hyvin pukeutuneita ihmisiä kulki ohitse ja istui puistossa, työmiehet istuivat puiston ulkopuolella, eivätkä tulleet puistoon saakka. Luin tuota tilastotieteen kirjaa puistossa. Kävimme sen jälkeen ostamassa voileivät ja siirryimme Broadwaylle syömään leipiämme.
Kun lopulta menimme kohti teatteria, niin siellä olikin jo pitkä jono vanhoja ihmisiä jonottamassa. Kysyin, että oliko tämä näytelmän jono, johon vanha hyväntuulinen rouva vastasi, että toivottavasti, sillä hän on menossa kyseiseen näytökseen. Jono muodostui lopulta sadan metrin mittaiseksi ennen kuin meidät laskettiin sisälle vanhaan teatteriin.
Teatterinäytös kesti varmaan parisen tuntia taukoineen, minkä jälkeen tulimme hotellille. Söimme jotain, minkä jälkeen minua ryhtyi nukuttamaan, koska oli normaali nukkumaanmenoaikani. Nukahdinkin muutamaksi tunniksi herätäkseni naurukohtauksiin, kun rouva katsoo sarjaa Big Bang Theory, jonka suomennos on taas aivan kukkanen, niin kukkanen etten edes sitä muista.
Lueskelen ennen uudelleen nukahtamistani kirjaa organisaation kehittämisestä. Organisaation kehittämisessä pitää kirjoittajan mukaan olla selkeys (kommunikaatio on selkeää), fokus ( kaikki tietävät johtajasta eturivin työntekijään, mitä olemme tekemässä ja minkä olemme yhdessä päättäneet), kuri ( ilman määrätietoisuutta ei synny loistavaa tekemistä) ja sitoutuminen ( työntekijöiden täytyy tietää tarkasti, mikä heidän osuutensa on tuloksen tekemisessä on).
Konsensus työpaikalla ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla asiasta samaa mieltä. Toyotallakin se tarkoittaa sitä, että jokainen on tullut kohteliaasti kuulluksi ja mielipide vakavasti harkituksi. Mutta konsensus ei tarkoita sitä, että jos joku on eri mieltä, niin sitä ei sitten tehdä, eikä se tarkoita sitä, että johtajat vain käskevät mitä tehdään.
Useimmat ovat kuulleet sanonnan, että mestaritason taitoon tarvitaan 10 000 tuntia harjoitusta. Harva on miettinyt ajassa, mitä se tarkoittaa. Jos harjoittelee jotain taitoa varten kolme tuntia päivässä, niin 10 vuodessa on harjoitellut 10 000 tuntia. Taitoon tarvitaan useimmiten enemmän harjoitusta kuin luonnollisia lahjoja. Kirjoittaja kysyy, että kuinka moni työpaikalla on harjoitellut taitoaan varten 10 000 tuntia, eikä nyt kyse ole vain työpaikalla vietetystä ajasta.
Eilen pohdimme rouvan kanssa, jos kävisimme vaikka Manhattanin kärjessä intiaanimuseossa, jossa voisin ostaa sen lupaamani intiaanipäähineen. Lupasin työpaikalla, että jos minulle tulee päällikkö-nimi viranhoidon nimeksi, niin ostan intiaanipäähineen. Päällikkö-nimi on tullut ja päähine on vielä ostamatta. Osa tuota päällikkö-nimityksen taustaa oli tehdä kaikista ”tasa-arvoisia” yhdistetyssä sairaala- ja sosiaalityön maailmassa – ylilääkäri on jotain selvästi enemmän kuin osastonhoitaja, joka nykyisin on palveluesimies. Kuka tietää, mitä palveluesimies tekee? Sairaalassa kaikki tietävät, mitä osastonhoitaja tekee. Kuka tietää, mitä palvelupäällikkö tekee? Sairaalassa kaikki tietävät, mitä ylilääkäri tekee. O mores, o tempores!
Tänään on luvattu viikon lämpimin päivä, joskin ukkosenkin vaara on olemassa. Tänään on rouvan syntymäpäivä, joten voisimme ottaa lunkisti. Manhattanin eteläkärjessä on mukava istua ja katsella Vapaudenpatsaalle päin, mutta ne puskissa vilistävät rotat hieman vähentävät paikan viihtyisyyttä.
21.päivä on tulossa suuri marssi ilmastonmuutoksen puolesta, metrossa asian puolesta mainostetaan runsaasti. Yhdessä kuvassa sanotaan ja kuvataan, että Rouva Vapauden ( siis Vapaudenpatsaan) on opeteltava uimaan, jos ilmastonmuutos etenee. Kuvassa vettä on kainaloon saakka, mikä tarkoittaisi sitä, että koko alue ja ehkä koko osavaltio New York City olisi veden alla. Monet saarivaltiot ovat jo nyt jäämässä vedenpinnan nousun alle. Alkaa olla viimeiset hetket käydä Kiribatilla, Tuvalussa tai monilla Malediivien saarilla. Toisaalta Grönlannin edessä on paljastunut saari, kun jäätikkö sulaa.
Pohjoisnavan ympärillä on paljon metalleja, öljyä ja muuta taloudellisesti arvokasta, minkä vuoksi tuossa ympäristössä ei tarvita kovin suurta onnettomuutta, kun alueen luonto on tuhottu jopa lopullisesti. British Petrolin tuhoja vieläkin selvitellään. Uusien öljyporausten ja metallien kaivamiseen pitäisi olla yhtä tiukat määräykset kuin ydinvoiman rakentamiseen. Talvivaara on tehnyt kerralla selvää vuosisadaksi Kainuun luonnosta. Kuka tässä lopulta voitti?
Kaksoistornien tuhosta tulee kuluneeksi kolmetoista vuotta. Isis-liikeen teloittamista kahdesta amerikkalaisesta toimittajasta ja siitä miten Obama virkamieskuntineen asiaan reagoi on eilen ollut suora televisiolähetys, joka tuli siihen aikaan kun nukuin. Jotkut ovat valitelleet, että Obama koneistoineen on hidas reagoimaan. Yli 60 prosenttia amerikkalaisista on halukas voimankäyttöön kyseistä terroristijärjestöä kohtaan. Eräällä uutiskanavalla mies koettaa sanoa, että hänestä Obaman kannattaisi ehkä suunnata energia sisäpolitiikkaan ulkopolitiikan sijasta.
Tänään on kulunut 13 vuotta ihmisen pienten aivojen järjettömyydestä, joka maailmaa kohtasi. Valoshow on ainakin tulossa, mutta mitä muuta tänään tapahtuu, niin pitänee avata aamutelevisio ja ryhtyä kuuntelemaan ja katselemaan. Uutisissa kerrotaan, että iskuissa kuolleiden ihmisten lapsille on yliopistossa paikkoja tarjolla, kun kymmenet tuhannet yritykset ja yliopistot tarjoavat ilmaista opetusta. Rahaa on vielä kuulema kovasti käyttämättä.
11.9.2014 New York
Vaimon syntymäpäivälahja oli liput Broadwayn teatterialueelle teatteriin iltapäivänäytökseen. Teatteri on täynnä eläkeläisiä. Vanhassa teatterissa ei ole hissejä ja portaat ovat hyvin jyrkät. Ensimmäistä kertaa miesten vessassa on kunnon jono.
Näytelmä on nimeltään It´s only a play ja se on täynnä nimekkäitä ( rouva tuntee näyttelijät, minä en muista kuin pari heistä nähneeni) näyttelijöitä. Taru sormusten herrasta , Harry Potter, niistä muistan nuo näyttelijät. Rehellisyyden nimissä on sanottava, etten ymmärrä kaikkea, mitä näytelmässä sanotaan ja mille siinä nauretaan. Osa vitseistä sisältää selvästi teatterimaailman omaa satiiria, mutta en tunne satiirin kohteita tai heidän tarinaansa.
Teatterin eduksi on sanottava, että se on jotain läsnä olevaa. Ei ole mainoskatkoja, eikä tilanteesta pääse noin vain pois – jos joku sanoo lavalla jotain vakavaa, vaikkapa kuinka teatterin tekemisestä on tullut bisnestä, eikä siellä enää kerrota oikeasta elämästä. Yleisö ulvoo naurusta, kun esityksessä irvuillaan eläkeläisten kustannuksella: heillä on kuulolaitteet, mutta eiväthän he edes kuule, mitä esityksessä sanotaan ja silti he julistavat ”Ennen oli hyviä näyttelijöitä, nykyään ei”. Yläkerran parvella jossa olemme yli sadasta ihmisestä noin kymmenkunta on alle 50-vuotiaita.
Rouva oli aluksi huolissaan, että onko meillä riittävän hienot vaatteet teatteriin – vanhat miehet istuvat edessämme lippalakki päässä teatterissa. Useimmat eivät varmaan ole niin dementtejä, etteivät tajuaisi, että voisivat ottaa hatun myös pois päästä. Ehkä he muistelevat nuoruutta, sillä yli kolmekymppisillä näkee noita lippalakkeja väärinpäin päässä. En tiedä, enkä kysy miksi, olen Amerikassa.Teatteri-istuimille saa viedä eräänlaisessa turvamukissa myös alkoholia, jos haluaa sillä tavalla teatterinautintoa parantaa.
Täkäläisessä aamuteeveessä otetaan myös esille rauhoittavien lääkkeiden dementiaa aiheuttava ominaisuus. Vielä ei ole ilmestynyt lakifirman tv-mainosta, jossa kerrottaisiin, että ryhdytään hakemaan korvauksia yhdessä, jos emme voita, niin tämä ei maksa sinulle mitään. Jos voitamme, niin lakifirma ottaa osan voitosta – mainoksissa ei kerrota, kuinka suuren osan? Viisi, kymmenen vai kaksikymmentä prosenttia? No lakimiehet osaavat rahastuksen jalon taidon.
Lääkäreiden verosuunnittelua on taas paheksuttu viime aikoina, kun he yhteiskunnan kustantaman koulutuksen turvin ryhtyvät verosuunnitteluun, jota myös yhteiskunnan kustantamat juristit ja pankinjohtajat ovat tehneet vuosikymmeniä. Ilman että kukaan on asiasta otsikoita repinyt. Miksiköhän? Eräs juristi selitti minulle kerran, että asiassa on aivan selvä ero, kun juristi on yrittäjä ja lääkäri itse asiassa ei ole. Minä en ymmärtänyt hiustenhalkomaa eroa, jota verotusjuristi yritti minulle selittää.
Eilen kävimme Grand Central Terminalissa, pääliikenneasemalla, jossa on aivan loistava kirjakauppa. Nyt oli minun vuoroni kuluttaa aikaa, kun kävin läpi, mitä uusia kirjoja on tullut ja pystyin selaamaan, mitä kirjoissa kirjoitetaan. Asiaa, jota ei oikein Amazonilta kirjoja tilatessa voi tehdä. Tullausmuodollisuudet ovat muuttuneet aikaisemmasta ja tekevät valitettavasti Amazonin kautta tilaamisesta hankalampaa. Kuljetusfirmat kysyvät numeroa, jota ei löydy tilauksesta. Koetin vaihtaa Yhdysvaltojen Amazonin brittiläiseen, mutta sama ongelma tuli eteen, kun kirjat tulivat Intiasta, jossa ne varmaan tehdään halvalla.
Se mitä internetissä kirjoitat, menee selvästi Googlen seurantajärjestelmiin ja varmaan myydään eteenpäin mainostajille. Eilen kun kirjoitin New Yorkin veikkausarpajaisista, jonka nimeä en nyt mainitse, etten taas saa sähköpostiini veikkausmainoksia, kuten sain heti eilen veikkausmainoksia. Oletteko koskaan selannut esimerkiksi matkoja, ja kas kummaa, jo alkaa pukata kyseisiä mainoksia sähköpostiin – erityisesti eräs matkoja kauppaava B:llä alkava yritys on hyvin aktiivinen. Varmaan tuolle on olemassa "psykologinen ikkuna", joka on tutkittu, että ihmiset ovat tuolloin herkempiä tekemään päätöksiä.
Lopulta Grand Central Statioinin kirjakaupasta ostan kolme kirjaa. Olisin ehkä halunnut ostaa pari lisääkin, mutta matkustettaessa painorajoitus jenkkipäässä on hyvin tarkka. Tai ainakin viimeksi oli. Arjen tilastotieteestä kirjoittavassa kirjassa kerrotaan, miten tilastotiede voi olla mukavaa ja miten järjetöntä on veikata, koska todennäköisyydet ovat aivan järjettömät. Silti monet laittavat rahansa lottoamiseen. Tiedoksi, etten minä eikä kukaan muukaan voittanut New Yorkin veikkauksessa, mutta seuraavalla kerralla on 149 miljoonaa dollaria tarjolla – siis ihan muutaman päivän päästä, koska kyseisessä veikkauksessa on kaksi viikkoarvontaa.
Toinen kirja kertoo, kuinka liiketoimintaa yleisesti ottaen arvioidaan ja kolmas kirja on Economist-lehden kirja liiketalouden tavallisimmista numeroista. Aivoistakin on tullut uusia kirjoja, mutten niitä osta ollenkaan. Väitöskirja vaikuttaa tällä hetkellä kirjaostoksiin, niin että tuotantotalouteen ja yritystoiminnan erilaiseen ymmärtämiseen liittyviä kirjoja tulee ostetuksi. Minä olen kirjan ystävä. Pdf-kirja ei ole kirja kirjan oikeassa merkityksessä.
Istuimme ennen teatteriin menoa Bryant-puistossa, koska aurinko paistoi lämpimästi. Erittäin hyvin pukeutuneita ihmisiä kulki ohitse ja istui puistossa, työmiehet istuivat puiston ulkopuolella, eivätkä tulleet puistoon saakka. Luin tuota tilastotieteen kirjaa puistossa. Kävimme sen jälkeen ostamassa voileivät ja siirryimme Broadwaylle syömään leipiämme.
Kun lopulta menimme kohti teatteria, niin siellä olikin jo pitkä jono vanhoja ihmisiä jonottamassa. Kysyin, että oliko tämä näytelmän jono, johon vanha hyväntuulinen rouva vastasi, että toivottavasti, sillä hän on menossa kyseiseen näytökseen. Jono muodostui lopulta sadan metrin mittaiseksi ennen kuin meidät laskettiin sisälle vanhaan teatteriin.
Teatterinäytös kesti varmaan parisen tuntia taukoineen, minkä jälkeen tulimme hotellille. Söimme jotain, minkä jälkeen minua ryhtyi nukuttamaan, koska oli normaali nukkumaanmenoaikani. Nukahdinkin muutamaksi tunniksi herätäkseni naurukohtauksiin, kun rouva katsoo sarjaa Big Bang Theory, jonka suomennos on taas aivan kukkanen, niin kukkanen etten edes sitä muista.
Lueskelen ennen uudelleen nukahtamistani kirjaa organisaation kehittämisestä. Organisaation kehittämisessä pitää kirjoittajan mukaan olla selkeys (kommunikaatio on selkeää), fokus ( kaikki tietävät johtajasta eturivin työntekijään, mitä olemme tekemässä ja minkä olemme yhdessä päättäneet), kuri ( ilman määrätietoisuutta ei synny loistavaa tekemistä) ja sitoutuminen ( työntekijöiden täytyy tietää tarkasti, mikä heidän osuutensa on tuloksen tekemisessä on).
Konsensus työpaikalla ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla asiasta samaa mieltä. Toyotallakin se tarkoittaa sitä, että jokainen on tullut kohteliaasti kuulluksi ja mielipide vakavasti harkituksi. Mutta konsensus ei tarkoita sitä, että jos joku on eri mieltä, niin sitä ei sitten tehdä, eikä se tarkoita sitä, että johtajat vain käskevät mitä tehdään.
Useimmat ovat kuulleet sanonnan, että mestaritason taitoon tarvitaan 10 000 tuntia harjoitusta. Harva on miettinyt ajassa, mitä se tarkoittaa. Jos harjoittelee jotain taitoa varten kolme tuntia päivässä, niin 10 vuodessa on harjoitellut 10 000 tuntia. Taitoon tarvitaan useimmiten enemmän harjoitusta kuin luonnollisia lahjoja. Kirjoittaja kysyy, että kuinka moni työpaikalla on harjoitellut taitoaan varten 10 000 tuntia, eikä nyt kyse ole vain työpaikalla vietetystä ajasta.
Eilen pohdimme rouvan kanssa, jos kävisimme vaikka Manhattanin kärjessä intiaanimuseossa, jossa voisin ostaa sen lupaamani intiaanipäähineen. Lupasin työpaikalla, että jos minulle tulee päällikkö-nimi viranhoidon nimeksi, niin ostan intiaanipäähineen. Päällikkö-nimi on tullut ja päähine on vielä ostamatta. Osa tuota päällikkö-nimityksen taustaa oli tehdä kaikista ”tasa-arvoisia” yhdistetyssä sairaala- ja sosiaalityön maailmassa – ylilääkäri on jotain selvästi enemmän kuin osastonhoitaja, joka nykyisin on palveluesimies. Kuka tietää, mitä palveluesimies tekee? Sairaalassa kaikki tietävät, mitä osastonhoitaja tekee. Kuka tietää, mitä palvelupäällikkö tekee? Sairaalassa kaikki tietävät, mitä ylilääkäri tekee. O mores, o tempores!
Tänään on luvattu viikon lämpimin päivä, joskin ukkosenkin vaara on olemassa. Tänään on rouvan syntymäpäivä, joten voisimme ottaa lunkisti. Manhattanin eteläkärjessä on mukava istua ja katsella Vapaudenpatsaalle päin, mutta ne puskissa vilistävät rotat hieman vähentävät paikan viihtyisyyttä.
21.päivä on tulossa suuri marssi ilmastonmuutoksen puolesta, metrossa asian puolesta mainostetaan runsaasti. Yhdessä kuvassa sanotaan ja kuvataan, että Rouva Vapauden ( siis Vapaudenpatsaan) on opeteltava uimaan, jos ilmastonmuutos etenee. Kuvassa vettä on kainaloon saakka, mikä tarkoittaisi sitä, että koko alue ja ehkä koko osavaltio New York City olisi veden alla. Monet saarivaltiot ovat jo nyt jäämässä vedenpinnan nousun alle. Alkaa olla viimeiset hetket käydä Kiribatilla, Tuvalussa tai monilla Malediivien saarilla. Toisaalta Grönlannin edessä on paljastunut saari, kun jäätikkö sulaa.
Pohjoisnavan ympärillä on paljon metalleja, öljyä ja muuta taloudellisesti arvokasta, minkä vuoksi tuossa ympäristössä ei tarvita kovin suurta onnettomuutta, kun alueen luonto on tuhottu jopa lopullisesti. British Petrolin tuhoja vieläkin selvitellään. Uusien öljyporausten ja metallien kaivamiseen pitäisi olla yhtä tiukat määräykset kuin ydinvoiman rakentamiseen. Talvivaara on tehnyt kerralla selvää vuosisadaksi Kainuun luonnosta. Kuka tässä lopulta voitti?
Kaksoistornien tuhosta tulee kuluneeksi kolmetoista vuotta. Isis-liikeen teloittamista kahdesta amerikkalaisesta toimittajasta ja siitä miten Obama virkamieskuntineen asiaan reagoi on eilen ollut suora televisiolähetys, joka tuli siihen aikaan kun nukuin. Jotkut ovat valitelleet, että Obama koneistoineen on hidas reagoimaan. Yli 60 prosenttia amerikkalaisista on halukas voimankäyttöön kyseistä terroristijärjestöä kohtaan. Eräällä uutiskanavalla mies koettaa sanoa, että hänestä Obaman kannattaisi ehkä suunnata energia sisäpolitiikkaan ulkopolitiikan sijasta.
Tänään on kulunut 13 vuotta ihmisen pienten aivojen järjettömyydestä, joka maailmaa kohtasi. Valoshow on ainakin tulossa, mutta mitä muuta tänään tapahtuu, niin pitänee avata aamutelevisio ja ryhtyä kuuntelemaan ja katselemaan. Uutisissa kerrotaan, että iskuissa kuolleiden ihmisten lapsille on yliopistossa paikkoja tarjolla, kun kymmenet tuhannet yritykset ja yliopistot tarjoavat ilmaista opetusta. Rahaa on vielä kuulema kovasti käyttämättä.
11.9.2014 New York