Tipattoman tammikuun jälkeen aikaa myös henkiselle raittiudelle?
Ortodoksien Suuri paasto alkaa huomenna maanantaina valmistusviikoilla
Huomenna alkaa ortodoksien 40 päivän Suuri Paasto, jota on vietetty ortodoksi.net-sivuston mukaan vuodesta 325.
Wikipedia kertoo, että: ” Ortodoksisessa kirkossa Suuri Paasto kestää 40 vuorokautta alkaen jo laskiais- eli sovintosunnuntaita seuraavana maanantaina, ja sen lasketaan päättyvän palmusunnuntaita edeltävänä perjantaina.
Sunnuntaipäivät lasketaan suuren paaston päiviksi, mutta palmusunnuntaita ja sitä edeltävää Lasaruksen lauantaita ei.
Suuren Paaston päiviin ei ortodoksisessa kirkossa lasketa myöskään pääsiäistä edeltävää suurta viikkoa. Ortodokseille suuri viikko on silti ankaran paaston aikaa. Sen jälkeen koittaa pääsiäinen.
Suurta Paastoa edeltää noin neljän viikon mittainen valmistuskausi, jota nimitetään valmistusviikoiksi. Valmistusviikoilla ortodoksit valmistautuvat ruokapaastoon muun muassa vähentämällä eri ruokalajeja vähitellen."
Paastolla on ollut henkisen kasvun merkitys ihmiselle
Merja Merras kertoo kirjassa Ortodoksinen elämäntyyli (2000, 4.p, 90–95) että "Pyhällä apostolisella ja ortodoksisella kirkolla on vuosisatojen myötä kehittynyt suuri ihmistuntemus. Siksi se on rakentanut kirkkovuoden palvelemaan ihmisen kokonaisvaltaista parasta ja Jumalan yhteydessä elämistä.
Kirkkovuodessa vuorottelevat paaston ajat, jolloin vähennetään oleellisesti ravinnon määrää ja opetellaan tulemaan toimeen hyvin vähällä, sekä paastottomat ajat, jolloin syödään ja iloitaan kaikesta hyvästä, minkä Luoja on ihmiselle antanut.
Täydellinen paasto kestää vain lyhyen ajan ja se rajoittuu tavallisesti yhteen päivään tai sen osaan. Aivan kristinuskon alkuajoilta lähtien sitä on pidetty valmistautumisen ja odotuksen tilana. Ruumiillinen nälkä muistuttaa meitä hengellisestä nälästä, kaipuusta päästä takaisin Jumalan luo, josta synti on meidät kartoittanut."
Kirkollinen paasto tavoittelee (ei ole laihduttamista, terveellistä ruokavaliota eikä muotioikkua) saavuttamaan ne hengelliset voimavarat, joita kristityillä on hallussaan taistelussa pahaa vastaan
Merja Merras (emt, 91): " Neljä kertaa vuodessa kirkko kutsuu meitä puhdistautumaan ja vapauttamaan itsemme lihan ylivallasta paastoamisen pyhällä terapialla... Suuri Paasto, joka alkaa seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä ja päättyy pääsiäisenä, kirkkovuoden kohokohtana.
Kärsivällisen kieltäytymisen ja kilvoituksen kautta ihminen huomaa, ettei hän elä ainoastaan leivästä, vaan hänen sielunsa voi elää yhteydessä Jumalaan, Luojaansa.
Paastoaja asettaa itsensä hengellisen valppauden tilaan taistelussa paheita vastaan... Vasta paastolla ja rukouksella voimme tehdä lihan hengelle kuuliaiseksi."
Suuren paaston aikana ortodoksisessa kirkossa toimitetaan runsaasti paaston hengen mukaisia jumalanpalveluksia.
Nykyajan yhteiskunnassa ei ole hiljaista missään
Merja Merras: " Se joka voi elää kirkon jumalanpalveluselämän yhteydessä, onnistuu parhaiten kilvoittelussaan.
Elämme nykyisin yhteiskunnassa, joka ei tue millään lailla kirkollista paastokilvoitusta. Ympärillämme oleva maailma ei paaston ajaksi muutu, kuten se aikoinaan muuttui monissa ortodoksisissa maissa... ihminen ei nykyisin kykene nauttimaan hiljaisuudesta eikä edes arvosta sitä.
Niinpä kristityn on erikoisesti ponnisteltava voidakseen saavuttaa hiljaisuuden, joka yksin voi saattaa meidät kosketuksiin korkeamman todellisuuden kanssa.
Paastoruoka
MM kertoo, että kirkkoisä Basileios Suuren mukaan paastoajan ruoka on helposti saatavilla ja valmistettavissa ja sen tulee olla halpaa.
Karjalassa paastoruokaa oli leipä, juurekset, kaali, sienet, metsämarjat ja kuivattu kala ( Vanhan kirkon perinteessä kala jäi pois).
Nykyajan kaupunkiyhteiskunnassa helposti saatavia ruoka-aineita ovat pakastekala, silakat, juurekset, vihannekset, makaronit, puuro, leipä, margariini ja hedelmät. Juomaksi vesi tai kotikalja.
Paastonajan aterialla on vain yksi tai kaksi yksinkertaista ruokalajia. 1950-luvulla Uudessa Valamossa: keitetyt perunat ja suolakurkku, tattaripuuro ja öljy.
Kykeneekö paastoamaan?
MM muistuttaa, että "aloittelijalle on ehkä ajatuskin näin askeettisesta syömisestä 40 päivän ajan melkoinen sokki. Kirkko tietää tämän ja kehottaakin meitä noudattamaan paastoa omien voimavarojemme mukaan.
Jos ei jaksa paastota 7 viikkoa, paastoa edes yksi viikko. Sopivimpia ovat ensimmäinen paastoviikko tai suuri eli piinaviikko. Silloin kirkossa on runsaasti jumalanpalveluksia, jotka tukevat rukouksellisesti paastoa.
Jokaisen ortodoksin tulisi pitää kunnia-asianaan kuitenkin sitä, että pitkäperjantai on paastopäivä. Se on vähintä, mitä voimme tehdä Kristuksen kärsimysten kunnioittamiseksi.
Paaston (jumalanpalvelusten) luonne
Paaston tarkoitus on "pehmentää" sydämemme niin, että se avautuisi hengen tosiasioille ja tulisi kokemaan meissä piilevän janon ja nälän päästä yhteyteen Jumalan kanssa.
Paasto on "ilmapiiri", johon astutaan: mielen, sielun ja hengen tila, joka 7 viikon ajan täyttää elämämme... näkemään, tuntemaan ja kokemaan sen kirkkaan surumielisyyden, mikä on suuren paaston todellinen sanoma ja lahja.
Määrätty hiljainen murhe jatkuu läpi palveluksen. Seisomme jumalanpalveluksessa hiljaisessa murheessa.
”Kaikki se, mikä näytti meistä suunnattoman tärkeältä, tuo levottomuus, josta on tullut miltei toinen luontomme, katoaa jonnekin ja alamme tuntea olevamme vapaita, valoisia ja onnellisia. Me ymmärrämme silloin, miksi palvelusten on oltava pitkiä ja näennäisesti yksitoikkoisia.
... meidän on yksinkertaisesti mahdotonta siirtyä normaalista mielentilastamme ... tähän uuteen mielentilaan ilman, että ensin hiljennymme ja palautamme sisäisen tasapainon itsessämme. Siksi meidät viedään erilaiseen Jumalan läsnäolon maailmaan. Mutta sinne on mentävä hitaasti, sillä langennut luontomme on kadottanut kyvyn yhtyä siihen luonnollisesti.
... "Surumielinen kirkkaus" on: surua karkotuksestani, murhetta siitä, miten olen tuhlannut elämäni, Jumalan läsnäolon ja anteeksiantamuksen kirkkautta, iloa jälleen löytyneestä kaipuusta Jumalan luo, uudelleen löydetyn kodin rauhaa. Tätä kaikkea ilmentää paastonajan jumalanpalvelusten ilmapiiri."
Henkinen raittius
Merja Merras: "Paaston aikana... turhanpuhumista, selittelyä, puolustautumista ja syyttelyä olisi myös pyrittävä vähentämään.
Paastonajan tärkeimpiä rukouksia onkin: "Herra, pane vartija minun suulleni!"
Filokalian 1.osassa, Pyhä Hesykhios kirjoittaa henkisestä raittiudesta ja hyveistä. ”Henkinen raittius on hengellinen menetelmä, joka - jos sitä uutterasti ja innokkaasti harjoitellaan - vapauttaa Jumalan avulla ihmisen täysin himokkaista ajatuksista ja sanoista sekä pahoista teoista.
Mielen varjeleminen
"Varo ettei piilossa olevasta sanasta sydämessäsi synny laittomuus"
Henkinen raittius on sydämen vaikenemista, tie johon sisältyvät kaikki hyveet ja Jumalan käskyt. Kun sydän on täysin vapaa mielikuvista, sitä nimitetään mielen varjelemiseksi.
Mieli ei pysty yksin pelkästään omin avuin tuhoamaan paholaisen lähettämää ajatusta eikä mielikuvituksen harhakuvaa, eikä sen pidä koskaan sellaista kuvitellakaan.
Mielen tulee kutsua Jeesus Kristusta avuksi. Jeesuksen yhteydessä tunnet, että Pyhä Henki laskeutuu sieluusi. Pyhä Henki saa siis ihmisen salaperäisesti vakuuttuneeksi Kristuksen läsnäolosta. Silloin ihminen pääsee näkemään salaisuuksia, joita pyhät näkevät ja Kristus valaisee ihmisen syvillä salaisuuksilla.
Kun mieli luottaa mielettömästi itseensä, se putoaa. Joka luottaa itseensä, eikä Jumalaan, kaatuu "turmiollisella lankeemuksella". Huonotapaisille vastoinkäymiset ovat hyödyksi.
Kun kylvämme ehdoin tahdoin pahaa ja sitä sitten vastoin tahtoamme myös niitämme, voimme vain ihmetellä Jumalan oikeudenmukaisuutta.
Rahanhimo, turhamaisuus ja nautinnonhalu sokaisevat mielen.
Joka ei tunne totuutta, ei myöskään voi todella uskoa. Tieto nimittäin luonnostaan edeltää uskoa.
Rukouksen tuoma apu
Pyhä Hesykhios kirjoittaa, että rukouksesta seuraa mm. kärsivällisyys murheissa, vilpitön anteeksianto lähimmäisille, hengellisen lain tunteminen, Jumalan oikeudenmukaisuuden havaitseminen, Pyhän Hengen laskeutuminen, hengellisten aarteiden saaminen ja kaikki, mitä Jumala on luvannut uskoville sekä tässä että tulevassa ajassa.
Sielu ei voi kehittyä Jumalan kuvaksi, jollei ihminen Jumalan armosta ja oman uskonsa avulla varjele sisintään suuressa nöyryydessä rukoukseen keskittyen.
Rukous on suuri Jumalan lahja. Nöyryys ja ruumiillinen vaivannäkö vapauttavat ihmisen kaikesta synnistä, sillä toinen tekee lopun sielun, toinen ruumiin himoista.
”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan."
29.1.2012
Huomenna alkaa ortodoksien 40 päivän Suuri Paasto, jota on vietetty ortodoksi.net-sivuston mukaan vuodesta 325.
Wikipedia kertoo, että: ” Ortodoksisessa kirkossa Suuri Paasto kestää 40 vuorokautta alkaen jo laskiais- eli sovintosunnuntaita seuraavana maanantaina, ja sen lasketaan päättyvän palmusunnuntaita edeltävänä perjantaina.
Sunnuntaipäivät lasketaan suuren paaston päiviksi, mutta palmusunnuntaita ja sitä edeltävää Lasaruksen lauantaita ei.
Suuren Paaston päiviin ei ortodoksisessa kirkossa lasketa myöskään pääsiäistä edeltävää suurta viikkoa. Ortodokseille suuri viikko on silti ankaran paaston aikaa. Sen jälkeen koittaa pääsiäinen.
Suurta Paastoa edeltää noin neljän viikon mittainen valmistuskausi, jota nimitetään valmistusviikoiksi. Valmistusviikoilla ortodoksit valmistautuvat ruokapaastoon muun muassa vähentämällä eri ruokalajeja vähitellen."
Paastolla on ollut henkisen kasvun merkitys ihmiselle
Merja Merras kertoo kirjassa Ortodoksinen elämäntyyli (2000, 4.p, 90–95) että "Pyhällä apostolisella ja ortodoksisella kirkolla on vuosisatojen myötä kehittynyt suuri ihmistuntemus. Siksi se on rakentanut kirkkovuoden palvelemaan ihmisen kokonaisvaltaista parasta ja Jumalan yhteydessä elämistä.
Kirkkovuodessa vuorottelevat paaston ajat, jolloin vähennetään oleellisesti ravinnon määrää ja opetellaan tulemaan toimeen hyvin vähällä, sekä paastottomat ajat, jolloin syödään ja iloitaan kaikesta hyvästä, minkä Luoja on ihmiselle antanut.
Täydellinen paasto kestää vain lyhyen ajan ja se rajoittuu tavallisesti yhteen päivään tai sen osaan. Aivan kristinuskon alkuajoilta lähtien sitä on pidetty valmistautumisen ja odotuksen tilana. Ruumiillinen nälkä muistuttaa meitä hengellisestä nälästä, kaipuusta päästä takaisin Jumalan luo, josta synti on meidät kartoittanut."
Kirkollinen paasto tavoittelee (ei ole laihduttamista, terveellistä ruokavaliota eikä muotioikkua) saavuttamaan ne hengelliset voimavarat, joita kristityillä on hallussaan taistelussa pahaa vastaan
Merja Merras (emt, 91): " Neljä kertaa vuodessa kirkko kutsuu meitä puhdistautumaan ja vapauttamaan itsemme lihan ylivallasta paastoamisen pyhällä terapialla... Suuri Paasto, joka alkaa seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä ja päättyy pääsiäisenä, kirkkovuoden kohokohtana.
Kärsivällisen kieltäytymisen ja kilvoituksen kautta ihminen huomaa, ettei hän elä ainoastaan leivästä, vaan hänen sielunsa voi elää yhteydessä Jumalaan, Luojaansa.
Paastoaja asettaa itsensä hengellisen valppauden tilaan taistelussa paheita vastaan... Vasta paastolla ja rukouksella voimme tehdä lihan hengelle kuuliaiseksi."
Suuren paaston aikana ortodoksisessa kirkossa toimitetaan runsaasti paaston hengen mukaisia jumalanpalveluksia.
Nykyajan yhteiskunnassa ei ole hiljaista missään
Merja Merras: " Se joka voi elää kirkon jumalanpalveluselämän yhteydessä, onnistuu parhaiten kilvoittelussaan.
Elämme nykyisin yhteiskunnassa, joka ei tue millään lailla kirkollista paastokilvoitusta. Ympärillämme oleva maailma ei paaston ajaksi muutu, kuten se aikoinaan muuttui monissa ortodoksisissa maissa... ihminen ei nykyisin kykene nauttimaan hiljaisuudesta eikä edes arvosta sitä.
Niinpä kristityn on erikoisesti ponnisteltava voidakseen saavuttaa hiljaisuuden, joka yksin voi saattaa meidät kosketuksiin korkeamman todellisuuden kanssa.
Paastoruoka
MM kertoo, että kirkkoisä Basileios Suuren mukaan paastoajan ruoka on helposti saatavilla ja valmistettavissa ja sen tulee olla halpaa.
Karjalassa paastoruokaa oli leipä, juurekset, kaali, sienet, metsämarjat ja kuivattu kala ( Vanhan kirkon perinteessä kala jäi pois).
Nykyajan kaupunkiyhteiskunnassa helposti saatavia ruoka-aineita ovat pakastekala, silakat, juurekset, vihannekset, makaronit, puuro, leipä, margariini ja hedelmät. Juomaksi vesi tai kotikalja.
Paastonajan aterialla on vain yksi tai kaksi yksinkertaista ruokalajia. 1950-luvulla Uudessa Valamossa: keitetyt perunat ja suolakurkku, tattaripuuro ja öljy.
Kykeneekö paastoamaan?
MM muistuttaa, että "aloittelijalle on ehkä ajatuskin näin askeettisesta syömisestä 40 päivän ajan melkoinen sokki. Kirkko tietää tämän ja kehottaakin meitä noudattamaan paastoa omien voimavarojemme mukaan.
Jos ei jaksa paastota 7 viikkoa, paastoa edes yksi viikko. Sopivimpia ovat ensimmäinen paastoviikko tai suuri eli piinaviikko. Silloin kirkossa on runsaasti jumalanpalveluksia, jotka tukevat rukouksellisesti paastoa.
Jokaisen ortodoksin tulisi pitää kunnia-asianaan kuitenkin sitä, että pitkäperjantai on paastopäivä. Se on vähintä, mitä voimme tehdä Kristuksen kärsimysten kunnioittamiseksi.
Paaston (jumalanpalvelusten) luonne
Paaston tarkoitus on "pehmentää" sydämemme niin, että se avautuisi hengen tosiasioille ja tulisi kokemaan meissä piilevän janon ja nälän päästä yhteyteen Jumalan kanssa.
Paasto on "ilmapiiri", johon astutaan: mielen, sielun ja hengen tila, joka 7 viikon ajan täyttää elämämme... näkemään, tuntemaan ja kokemaan sen kirkkaan surumielisyyden, mikä on suuren paaston todellinen sanoma ja lahja.
Määrätty hiljainen murhe jatkuu läpi palveluksen. Seisomme jumalanpalveluksessa hiljaisessa murheessa.
”Kaikki se, mikä näytti meistä suunnattoman tärkeältä, tuo levottomuus, josta on tullut miltei toinen luontomme, katoaa jonnekin ja alamme tuntea olevamme vapaita, valoisia ja onnellisia. Me ymmärrämme silloin, miksi palvelusten on oltava pitkiä ja näennäisesti yksitoikkoisia.
... meidän on yksinkertaisesti mahdotonta siirtyä normaalista mielentilastamme ... tähän uuteen mielentilaan ilman, että ensin hiljennymme ja palautamme sisäisen tasapainon itsessämme. Siksi meidät viedään erilaiseen Jumalan läsnäolon maailmaan. Mutta sinne on mentävä hitaasti, sillä langennut luontomme on kadottanut kyvyn yhtyä siihen luonnollisesti.
... "Surumielinen kirkkaus" on: surua karkotuksestani, murhetta siitä, miten olen tuhlannut elämäni, Jumalan läsnäolon ja anteeksiantamuksen kirkkautta, iloa jälleen löytyneestä kaipuusta Jumalan luo, uudelleen löydetyn kodin rauhaa. Tätä kaikkea ilmentää paastonajan jumalanpalvelusten ilmapiiri."
Henkinen raittius
Merja Merras: "Paaston aikana... turhanpuhumista, selittelyä, puolustautumista ja syyttelyä olisi myös pyrittävä vähentämään.
Paastonajan tärkeimpiä rukouksia onkin: "Herra, pane vartija minun suulleni!"
Filokalian 1.osassa, Pyhä Hesykhios kirjoittaa henkisestä raittiudesta ja hyveistä. ”Henkinen raittius on hengellinen menetelmä, joka - jos sitä uutterasti ja innokkaasti harjoitellaan - vapauttaa Jumalan avulla ihmisen täysin himokkaista ajatuksista ja sanoista sekä pahoista teoista.
Mielen varjeleminen
"Varo ettei piilossa olevasta sanasta sydämessäsi synny laittomuus"
Henkinen raittius on sydämen vaikenemista, tie johon sisältyvät kaikki hyveet ja Jumalan käskyt. Kun sydän on täysin vapaa mielikuvista, sitä nimitetään mielen varjelemiseksi.
Mieli ei pysty yksin pelkästään omin avuin tuhoamaan paholaisen lähettämää ajatusta eikä mielikuvituksen harhakuvaa, eikä sen pidä koskaan sellaista kuvitellakaan.
Mielen tulee kutsua Jeesus Kristusta avuksi. Jeesuksen yhteydessä tunnet, että Pyhä Henki laskeutuu sieluusi. Pyhä Henki saa siis ihmisen salaperäisesti vakuuttuneeksi Kristuksen läsnäolosta. Silloin ihminen pääsee näkemään salaisuuksia, joita pyhät näkevät ja Kristus valaisee ihmisen syvillä salaisuuksilla.
Kun mieli luottaa mielettömästi itseensä, se putoaa. Joka luottaa itseensä, eikä Jumalaan, kaatuu "turmiollisella lankeemuksella". Huonotapaisille vastoinkäymiset ovat hyödyksi.
Kun kylvämme ehdoin tahdoin pahaa ja sitä sitten vastoin tahtoamme myös niitämme, voimme vain ihmetellä Jumalan oikeudenmukaisuutta.
Rahanhimo, turhamaisuus ja nautinnonhalu sokaisevat mielen.
Joka ei tunne totuutta, ei myöskään voi todella uskoa. Tieto nimittäin luonnostaan edeltää uskoa.
Rukouksen tuoma apu
Pyhä Hesykhios kirjoittaa, että rukouksesta seuraa mm. kärsivällisyys murheissa, vilpitön anteeksianto lähimmäisille, hengellisen lain tunteminen, Jumalan oikeudenmukaisuuden havaitseminen, Pyhän Hengen laskeutuminen, hengellisten aarteiden saaminen ja kaikki, mitä Jumala on luvannut uskoville sekä tässä että tulevassa ajassa.
Sielu ei voi kehittyä Jumalan kuvaksi, jollei ihminen Jumalan armosta ja oman uskonsa avulla varjele sisintään suuressa nöyryydessä rukoukseen keskittyen.
Rukous on suuri Jumalan lahja. Nöyryys ja ruumiillinen vaivannäkö vapauttavat ihmisen kaikesta synnistä, sillä toinen tekee lopun sielun, toinen ruumiin himoista.
”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan."
29.1.2012