Uutisvälityksen nykyistä tekopyhyyttä?
Uutisvälityksen nykyistä tekopyhyyttä?
Eilinen (27.7.15) puoliyhdeksän uutiset oli jo tekopyhyyden huippuesitys. Uutiset olivat omistaneet ison osan perussuomalaisten yhden jäsenen aivopierulle, jonka mahdollinen lähde on Muhoksen perhekotisurma.
Perussuomalaisen aivopierussa ei ole mitään järkeä, sitä ei olisi edes kannattanut uutisoida, mutta uutisen jälkinäytelmä on tragikoominen. Kuinka moni on edes lukenut kyseisen tekstin? Kuinka moni uskoo uutisen tulkintaan sen tekijän näkökulmasta? Kuinka moni ymmärtää englanninkielisen tekstin? Itseä asia ei edes kiinnosta lukea kyseistä sontaa.
Yleisesti huhutaan että perhekodin työntekijän surmanneet olivat somalipoikia. Jos huhu pitää paikkansa, niin eilisessä uutisoinnissa on saavutettu tekopyhyyden huippu. Perussuomalaista aivopierua käsiteltiin tikunnokassa oikein kunnolla, mutta toistuvat somalipoikien toilailut painettiin taas villasella – ensin oli nuoren tytön joukkoraiskaus ja nyt mahdollinen perhekodin työntekijän surmaaminen. Timo Vihavaisen kirja Länsimaiden tuho (2009) ennakoi tällaisia tapahtumia.
Entäs jos se on huhu, eikä pidäkään paikkaansa? Miten koko huhuketju vedetään takaisin?
Puoliyhdeksän uutiset jatkoi eilen samalla linjalla uutisoimalla, miten vankilassa ei parannuta rikoksista, koska siellä ei ole riittävästi työntekijöitä. Ei sanaakaan käytetty siihen, miksi yleensä vankilaan joudutaan? Kuka sen rikoksen oikein tekee ensisijassa? Yhteiskunta varmaankin tekee jonkun suuren rikoksen, kun ei osaa huolehtia rikoksentekijästä riittävän hyvin. Yhteiskunta ei osaa kasvattaa rikollisesta yhteiskuntakelpoista – sellainen logiikkako tässä todistelussa on? Sosiaalipolitiikan on paikattava vajetta, joka on yhteiskunnan käyttäytymissäännöissä yleisesti ja aikuiseksi kasvamisessa erityisesti? On totta ettei ole sosiaalipolitiikan tehokkuutta, vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta kunnolla arvioitu. Usein ei ole edes mitään tilastoja, josta asiaa voisi edes arvioida.
Yhteiskuntatieteilijänäkin olisi mielenkiintoista lukea oikein kunnollista arviointia rikollisuudesta. Siitä esimerkiksi kuinka paljon esimerkiksi kasvatus selittää aikuisen ihmisen käyttäytymisestä.
Miksi kukaan ei kysy julkisesti rikoksentekijän omaa vastuusta? Onko rikoksentekijä joskus itse syyllinen? Onko hän mahdollisesti omilla valinnoillaan aiheuttanut tilanteensa? Miksi ihmeessä nuorta, joka tekee ilmiselvän rikoksen, josta ei ole epäselvyyttä ja nuori vaikkapa tunnustaakin sen – ei laiteta suoraan putkaan kahdeksi viikoksi rangaistusta kärsimään?
Nuoret oppivat etteivät heidän tekemänsä rikokset johda yhtään mihinkään – niistä ei seuraa yhtään mitään. Muistan kuinka eräs päihdepotilas kertoi sakkojen tuomioksi muuntamattomuuden jälkeen, että hän voi nyt mennä ja varastaa kaupasta 999 eurolla ilman että siitä mitään seuraa. Pitäisikö rikollisilta itseltään kysyä, mikä toimii rangaistuksena ja mikä ei?
Meillä on Suomesta näyttöä, että nuorten kanssa käytettävä pikarangaistusmalli EHKÄISEE RIKOKSIA. Hangon-projekti valittiin maailman sadan parhaan rikoksentorjuntaprojektin joukkoon, aikanaan. Nythän sitä ei kukaan muista, mikä se oli. Koska kunnat ja kunnan toiminta ovat mitä ovat.
4 prosenttia suomalaisista rikollista vastaa 75 prosentista uusintarikoksista. Onko siis yhteiskunnan ja tietyn kunnan vika, että nämä neljä prosenttia tekevät uusintarikoksia? Oikeasti?
Pian ollaan tilanteessa joka Ruotsissa tapahtui talvella muutama vuosi sitten. Murtovaras liukastui murtovarkautensa jälkeen tyhjentämänsä asunnon jalkakäytävällä, jota ei oltu hiekoitettu. Asunnonomistaja sai tuomion siitä, ettei ollut hiekoittanut kyseistä jalkakäytävää, kun kyseinen rikollinen liukastui ja hänen jalkansa murtui.
Onko nyt todellisuudentaju niin hukassa, että kun rikollisten tekojen oma vastuullisuus tekemiensä asioiden seurauksista on hämärtynyt, niin syyllisyys siirtyy sinne, minne ei edes alun perin kuulu ollenkaan? Ei ole riittävästi työntekijöitä parantamaan rikollisia? Mitä näyttöä meillä on jostakin metodista, mikä noihin neljään prosenttiin tehoaa?
Mikä on rikoksentekijän oma vastuu tekemisistään? Mitä tehdä rikolliselle, joka ei osaa elää yhteiskunnan sääntöjen mukaan? Nyt julkisuudessa puhutaan, että vankilahoito ei auta ja se on liian kallista? Neljä prosenttia rikollisista saa tehdä toistuvasti mitä haluaa? Millä tavalla rikolliset saataisiin noudattamaan samoja käyttäytymisen sääntöjä kuin reilusti suurin osa kansalaisista? On selvää, että nämä neljä prosenttia tarvitsevat monen eri tahon yhteistyötä, mutta eivät missään nimessä nykyistä sosiaalihössötystä. Dataa mielummin pöytään, mikä rikoksentekijöihin tehoaa? Jos ei tehoa, niin kannattaako koko touhua jatkaa? Mikä toimenpiteiden vaikuttavuus on? Jos nykyinen vankilatoiminta ei auta, niin pitäisikö sitä muuttaa? Entä jos vankiloiden entisenkaltainen sosiaaliterapia ei autakaan näitä ihmisiä ollenkaan?
Asioiden uutisointi – toimittajien? - poliittisessa intohimossa alkaa saavuttaa tragikoomisia piirteitä. Mutta jos tragikoomisesta draamasta tykkää, niin kansituolit ovat vapaana. Please, it´s a show time!
28.7.2015 Lappeenrannassa
Eilinen (27.7.15) puoliyhdeksän uutiset oli jo tekopyhyyden huippuesitys. Uutiset olivat omistaneet ison osan perussuomalaisten yhden jäsenen aivopierulle, jonka mahdollinen lähde on Muhoksen perhekotisurma.
Perussuomalaisen aivopierussa ei ole mitään järkeä, sitä ei olisi edes kannattanut uutisoida, mutta uutisen jälkinäytelmä on tragikoominen. Kuinka moni on edes lukenut kyseisen tekstin? Kuinka moni uskoo uutisen tulkintaan sen tekijän näkökulmasta? Kuinka moni ymmärtää englanninkielisen tekstin? Itseä asia ei edes kiinnosta lukea kyseistä sontaa.
Yleisesti huhutaan että perhekodin työntekijän surmanneet olivat somalipoikia. Jos huhu pitää paikkansa, niin eilisessä uutisoinnissa on saavutettu tekopyhyyden huippu. Perussuomalaista aivopierua käsiteltiin tikunnokassa oikein kunnolla, mutta toistuvat somalipoikien toilailut painettiin taas villasella – ensin oli nuoren tytön joukkoraiskaus ja nyt mahdollinen perhekodin työntekijän surmaaminen. Timo Vihavaisen kirja Länsimaiden tuho (2009) ennakoi tällaisia tapahtumia.
Entäs jos se on huhu, eikä pidäkään paikkaansa? Miten koko huhuketju vedetään takaisin?
Puoliyhdeksän uutiset jatkoi eilen samalla linjalla uutisoimalla, miten vankilassa ei parannuta rikoksista, koska siellä ei ole riittävästi työntekijöitä. Ei sanaakaan käytetty siihen, miksi yleensä vankilaan joudutaan? Kuka sen rikoksen oikein tekee ensisijassa? Yhteiskunta varmaankin tekee jonkun suuren rikoksen, kun ei osaa huolehtia rikoksentekijästä riittävän hyvin. Yhteiskunta ei osaa kasvattaa rikollisesta yhteiskuntakelpoista – sellainen logiikkako tässä todistelussa on? Sosiaalipolitiikan on paikattava vajetta, joka on yhteiskunnan käyttäytymissäännöissä yleisesti ja aikuiseksi kasvamisessa erityisesti? On totta ettei ole sosiaalipolitiikan tehokkuutta, vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta kunnolla arvioitu. Usein ei ole edes mitään tilastoja, josta asiaa voisi edes arvioida.
Yhteiskuntatieteilijänäkin olisi mielenkiintoista lukea oikein kunnollista arviointia rikollisuudesta. Siitä esimerkiksi kuinka paljon esimerkiksi kasvatus selittää aikuisen ihmisen käyttäytymisestä.
Miksi kukaan ei kysy julkisesti rikoksentekijän omaa vastuusta? Onko rikoksentekijä joskus itse syyllinen? Onko hän mahdollisesti omilla valinnoillaan aiheuttanut tilanteensa? Miksi ihmeessä nuorta, joka tekee ilmiselvän rikoksen, josta ei ole epäselvyyttä ja nuori vaikkapa tunnustaakin sen – ei laiteta suoraan putkaan kahdeksi viikoksi rangaistusta kärsimään?
Nuoret oppivat etteivät heidän tekemänsä rikokset johda yhtään mihinkään – niistä ei seuraa yhtään mitään. Muistan kuinka eräs päihdepotilas kertoi sakkojen tuomioksi muuntamattomuuden jälkeen, että hän voi nyt mennä ja varastaa kaupasta 999 eurolla ilman että siitä mitään seuraa. Pitäisikö rikollisilta itseltään kysyä, mikä toimii rangaistuksena ja mikä ei?
Meillä on Suomesta näyttöä, että nuorten kanssa käytettävä pikarangaistusmalli EHKÄISEE RIKOKSIA. Hangon-projekti valittiin maailman sadan parhaan rikoksentorjuntaprojektin joukkoon, aikanaan. Nythän sitä ei kukaan muista, mikä se oli. Koska kunnat ja kunnan toiminta ovat mitä ovat.
4 prosenttia suomalaisista rikollista vastaa 75 prosentista uusintarikoksista. Onko siis yhteiskunnan ja tietyn kunnan vika, että nämä neljä prosenttia tekevät uusintarikoksia? Oikeasti?
Pian ollaan tilanteessa joka Ruotsissa tapahtui talvella muutama vuosi sitten. Murtovaras liukastui murtovarkautensa jälkeen tyhjentämänsä asunnon jalkakäytävällä, jota ei oltu hiekoitettu. Asunnonomistaja sai tuomion siitä, ettei ollut hiekoittanut kyseistä jalkakäytävää, kun kyseinen rikollinen liukastui ja hänen jalkansa murtui.
Onko nyt todellisuudentaju niin hukassa, että kun rikollisten tekojen oma vastuullisuus tekemiensä asioiden seurauksista on hämärtynyt, niin syyllisyys siirtyy sinne, minne ei edes alun perin kuulu ollenkaan? Ei ole riittävästi työntekijöitä parantamaan rikollisia? Mitä näyttöä meillä on jostakin metodista, mikä noihin neljään prosenttiin tehoaa?
Mikä on rikoksentekijän oma vastuu tekemisistään? Mitä tehdä rikolliselle, joka ei osaa elää yhteiskunnan sääntöjen mukaan? Nyt julkisuudessa puhutaan, että vankilahoito ei auta ja se on liian kallista? Neljä prosenttia rikollisista saa tehdä toistuvasti mitä haluaa? Millä tavalla rikolliset saataisiin noudattamaan samoja käyttäytymisen sääntöjä kuin reilusti suurin osa kansalaisista? On selvää, että nämä neljä prosenttia tarvitsevat monen eri tahon yhteistyötä, mutta eivät missään nimessä nykyistä sosiaalihössötystä. Dataa mielummin pöytään, mikä rikoksentekijöihin tehoaa? Jos ei tehoa, niin kannattaako koko touhua jatkaa? Mikä toimenpiteiden vaikuttavuus on? Jos nykyinen vankilatoiminta ei auta, niin pitäisikö sitä muuttaa? Entä jos vankiloiden entisenkaltainen sosiaaliterapia ei autakaan näitä ihmisiä ollenkaan?
Asioiden uutisointi – toimittajien? - poliittisessa intohimossa alkaa saavuttaa tragikoomisia piirteitä. Mutta jos tragikoomisesta draamasta tykkää, niin kansituolit ovat vapaana. Please, it´s a show time!
28.7.2015 Lappeenrannassa