Viikon humoristipalkinto menee Venäjän pääministeri Lavroville
Viikon humoristipalkinto menee Venäjän ulkoministeri Lavroville
Viikon koomisin uutinen on se, että rosvoruhtinaitten feodaalivaltio Venäjä kertoo, ettei Suomi ole sivistysvaltio, kun venäläislapsia otetaan huostaan.
Kaikki jotka Venäjää tuntevat, tietävät, etteivät asiat venäjällä ole kunnossa. Helsingin Sanomien toimittaja oli hienosti poiminut Venäjältä lapsia koskevia uutisia: sylilapsia juotettu viinalla kuoliaaksi, kirveellä hakattu lapsia kuoliaaksi.
Sisäpoliittista epätoivoa kuvastaa se, että viikon humoristi Lavrovin täytyy olla ”tosissaan” tässä lastensuojeluasiassa.
Suomen lastensuojeluasiat johtuvat 90 % vanhempien alkoholin tai muiden päihteiden käytöstä. Kaikki tietävät, että venäläiset miehet kuolevat suurina joukkoina alkoholiin. Alkoholiongelman pahentuminen on johtanut siihen että miesten elinikä on pudonnut 50 vuoden tienoille. Ajatelkaa, että suomalaiset miehet kuolisivat 50-vuotiaana. Niin kuolevatkin – ne suomalaiset miehet jotka ovat päihteiden sekakäyttäjiä.
Suomalaiset sekakäyttäjämiehet, jotka kuolevat nuorena, eivät yleensä huolehdi jälkikasvustaan tai naiset heidän kanssaan eivät jaksa katsella heidän juomistaan.
Pietarilainen kirjailija Mihail Berg kirjassaan Kirje Presidentille ( 2005, kääntänyt Jukka Malinen 2006) kirjoittaa ”kirjettä Putinille”. Esipuheessa (emt,7) Jukka Malinen kirjoittaa, että ” KGB:ssä Putin oppi jo 1970-luvulla halveksimaan demokratian ja tasa-arvon retoriikkaa ja suuntaamaan lojaliteettinsa palvelemaan mahtava Venäjää. Nuori juristi oppi, että tarkoitus pyhittää keinot. Tätä perua on Putinin valmius hyväksyä likaiset temput ja muuttaa oikeuslaitos poliittisen ohjauksen ja repression välineeksi.”
Vieraan kammo
Berg selittää kirjassaan venäläisten sopeutumattomuutta kaupunkielämään: on oma alue ja heti sen rajalta alkaa alue, josta voi tehdä kaatopaikan.
” Jo neuvostoaikoina sosiologit, psykologit ja kolumnistit pohtivat alaikäisten huliganismin ongelmaa: alaikäiset kiskoivat kuulokkeet puhelinkopeista, virtsasivat talojen rappuihin ja turmelivat hissit, piirtelivät julisteisiin ja roskasivat mielenosoituksellisesti julkisia paikkoja. Kyllä, tämä oli tietysti niiden sosiaalisesti hiipuvien kerrostumien protesti, jotka eivät kestäneet kilpailua eivätkä kätkeneet vihamielisyyttään voittajia kohtaan.
Mutta samalla se epäilemättä oli epäluottamuksen ilmaus vierasta kohtaan sellaisenaan – sitä, mikä alkaa henkilökohtaisen alueen rajalta ja koetaan tarpeettomana. Puhelinkopithan ovat, kuten tiet ja paljon kärsineet postilaatikotkin, kommunikaatiovälineitä, ja juuri kommunikaation hylkää se eristäytymisen kulttuuri, joka ei ole pystynyt sopeutumaan kaupunkilaiseen oman ja vieraan symbioosiin.” (emt, 18-19)
Berg jatkaa: ” Tekeytyä naiiviksi ja olla muka tietämätön siitä, että tässä maassa KGB seisoo, näkyvissä tai näkymättömissä, kirjaimellisesti kaiken takana? Ja vain hyvin ovelat tai liian harkitsevaiset ihmiset ovat niin kuin eivät tietäisi, että KGB:llä on yhteys mihin tahansa näyttelyyn, kirjaan, matkaan tai tapaamiseen, jos niissä on jyvänenkin vakavaa. Siis neukkulassa ei pidä tehdä kerta kaikkiaan mitään tai pitää yksinkertaisesti ottaa täältä pitkät.
Tai jos jää, ottaa huomioon se realiteetti, että täällä tahtipuikkoa heiluttaa KGB, ja kysymys on yksinkertaisesti rehellisyydestä – myöntää se ja mennä eteenpäin.” (emt, 62)
Nyt ne hatkat ottaneet ovat tulleet Suomeen? Mitä tästä pitäisi ajatella? Tai miksi pääministeri Lavrov on kiinnostunut heidän lastensuojelun tarpeestaan? Miten venäläisten syytöksiin pitäisi vastata?
Miten vastata syytöksiin?
”Me kaikki tunsimme erittäin hyvin Volodja Albrechtin kirjan Miten toimia todistajana, taiteellisesti muokatun ohjekirjasen, joka sisälsi neuvoja käyttäytymiseen ja vastauksiin kuulusteluissa ja keskusteluissa KGB:n kanssa… Kirjan päätarkoitus ei tosin ollut härnääminen, vaan neuvot, joiden avulla voi vastatessaan olla kavaltamatta muita ja joutumatta itse istumaan.” (emt, 67).
Berg jatkaa: ” Ymmärrätkö, miettiessäni Venäjän kansa ( jos haluat – venäläisen etnoksen) historiaa, stereotyyppejä, sosiaalisia tottumuksia ja rakkaita instituutioita tulin siihen johtopäätökseen, että pohjimmiltaan venäläistä estää elämästä ( ja kokemasta elämäänsä täysiarvoisempana) sosiaalinen ja psykologinen infantiilius.
Ja jos puhutaan siitä, mitä odotin uudistuksilta ( en tietenkään odottanut ensimmäiseksi, vaan itse uudistusten tuloksena), niin juuri tätä aikuistumisprosessia, siirtymistä venäläisessä yhteisössä laajalle levinneestä lapsellisesta minäkuvasta ja käyttäytymisestä aikuiseen.”
… Siksi, että aikuiset ovat typeriä ja aina täynnä pelkkiä valituksia ja neuvoja. Sen tähden infantiiliuden tuottamiin ominaisuuksiin kuuluvat epärehellisyys, kavaluus, into juhliin ja laillistettuun tyhjäntoimittamiseen, pikkumaisuus ja itsepäisyys, ja jos voimakin, niin se kuluu ennen kaikkea omien heikkouksien puolustelemiseen, ja tärkein niiden joukossa on lapsellisuus…
Lopputulemaksi saadaan, että juuri infantiilius on muovannut venäläiseen ihmiseen sellaisen kiistämättä huolestuttavan ominaisuuden kuin sosiaalisen syyntakeettomuuden.” (emt, 94,97-98).
Mikä on venäläisen kirjailijan Bergin valinta syytöksiin?
” En voinut olla tukematta liberaalia arvojärjestelmää, koska liberalismi on hyvin aikuinen elämänjärjestelmä, joka vaatii jokaiselta aikuista vastuullisuutta olemassaolostaan, ja, kuten toivoin, pystyy tervehdyttämään sosiaalisesta syyntakeettomuudesta ja infantiiliudesta. Miten muuten päästä eroon työn haureudesta, siitä, että ihmiset hutiloivat tahallaan työssään….
Tämä on kuitenkin epärehellisyyden noidankehä, johon Venäjän elämä on ollut suljettuna jo monta vuosisataa, koska se ei pysty millään aikuistumaan. Ja sen lapsellisuus osoittautuu aina hyödylliseksi niille, jotka käyttävät hyväkseen mitä harhaluuloja ja puutteellisuuksia tahansa. ” (emt, 104)
” Muuten. tämä pienen ihmisen teema, jota joka toinen on jo kehitellyt, ja ennen kaikkea Dostojevski, sekin on sitä samaa: pieni ihminen on suurikokoinen lapsi, taikka lapseksi jäänyt ja lapsen tavoin käyttäytyvä aikuinen. Sattumalta ei Karamazoveissa sanota, muistatko: sen määritelmä – me venäläiset poikaset, me olemme kaikki venäläisiä poikasia – muotoilee hyvin venäläisen mentaliteetin. ”(emt, 111).
” Koska vain aikuinen ihminen pystyy ymmärtämään, että ennen kaikkea hän itse on vastuussa elämästään, mutta infantiilin tajunnan omaava ihminen ei kykene ymmärtämään tätä jo ihan periaatteesta…” (emt, 119).
” Terrori on suurimmaksi osaksi merkki voimattomuudesta, muiden taistelukeinojen soveltamisen mahdottomuudesta… Sinähän tiedät, että kulttuuriset eleet perustuvat suurimmaksi osaksi halulle varmistaa oma ylemmyys ja piilottaa riiston mekanismit?
En tiedä, miksi kukaan ei ole sanonut sinulle, että vainottaessa ihmistä patentoimasi tapa vetäytyä vastuusta käyttämällä ammattitiedustelijan moraalia – ei saatu kiinni, ei ole syyllinen – ei toimi. Ei toimi silloinkaan, kun se on suunnattu katkeroituneimpiin sosiaalisiin kerroksiin. Koska tässä kytkeytyy päälle venäläisen koston mekanismi eli loukkaaja halutaan hävittää seitsemänteen polveen, ja jos ensimmäinen tunnekuohu pääsee toteutumaan, niin verilöyly ei ole vältettävissä.
Mutta kun verisen kokemuksen hehku on jäähtynyt, niin psyykkinen tasapaino vaatii tuntemaan syyllisyyttä ja säälimään loukkaajaa.” (emt, 135,137,141).
” Sosiaalinen vastuuntunne on kuitenkin vieras venäläiselle bisnekselle samasta syystä kuin bisneksestä osattomat vihaavat sitä – infantiiliuden takia…
Perhesuhteissakin on kaikissa konflikteissa parempi selvittää asiat heti – pehmeästi ja hienotunteisesti – kuin odottaa, että se muuttuu jokaista liikettä hankaloittavaksi paiseeksi ja sitten puhkeaa roiskien mätää ja verta ympäriinsä.
Varsinkin kun puolirikollinen demokratia muuttuu koko maailman silmissä valekunnialliseksi autoritaarisuudeksi, jota halvaannuttaa hämäräsokeus omien toimien seurauksille.” (emt, 142–143)
” Muistatko, sanoin sinulle alussa, että sosiaalinen infantiilius on venäläiselle yhteiskunnalle yliaikainen katastrofi, joka on esteenä mille uudistukselle tahansa, koska se generoi yhden tarpeen – että aikuiset rakastaisivat lapsia enemmän ja vaatisivat heiltä vähemmän.
Infantiilius ainoastaan näyttää kätevältä materiaalilta manipulaatiolle ja byrokraattisille peleille, koska se voi ilmentyä hyvin pitkään vain protestin yksinkertaisimpina muotoina, kun sosiaalisesti osattomat virtsaavat hisseihin, kaatavat roskaämpärin lumeen parin askeleen päähän etuovelta, viiltelevät puukoilla ja partaveitsellä raitiovaunujen ja bussien istuimia.
Kuitenkin seuraavassa vaiheessa viilletään samoilla työvälineillä jo omiin onnettomuuksiin muka syyllisiä vierasheimoisia…”. emt, 145-146).
Berg on päättänyt uudistaa kirjassaan arkaaisen perinteen: Sanoa tsaarille hymyillen totuus. Siksi Lavrov on viikon humoristipalkintonsa ansainnut.
11.10.2012 Lappeenrannassa
Viikon koomisin uutinen on se, että rosvoruhtinaitten feodaalivaltio Venäjä kertoo, ettei Suomi ole sivistysvaltio, kun venäläislapsia otetaan huostaan.
Kaikki jotka Venäjää tuntevat, tietävät, etteivät asiat venäjällä ole kunnossa. Helsingin Sanomien toimittaja oli hienosti poiminut Venäjältä lapsia koskevia uutisia: sylilapsia juotettu viinalla kuoliaaksi, kirveellä hakattu lapsia kuoliaaksi.
Sisäpoliittista epätoivoa kuvastaa se, että viikon humoristi Lavrovin täytyy olla ”tosissaan” tässä lastensuojeluasiassa.
Suomen lastensuojeluasiat johtuvat 90 % vanhempien alkoholin tai muiden päihteiden käytöstä. Kaikki tietävät, että venäläiset miehet kuolevat suurina joukkoina alkoholiin. Alkoholiongelman pahentuminen on johtanut siihen että miesten elinikä on pudonnut 50 vuoden tienoille. Ajatelkaa, että suomalaiset miehet kuolisivat 50-vuotiaana. Niin kuolevatkin – ne suomalaiset miehet jotka ovat päihteiden sekakäyttäjiä.
Suomalaiset sekakäyttäjämiehet, jotka kuolevat nuorena, eivät yleensä huolehdi jälkikasvustaan tai naiset heidän kanssaan eivät jaksa katsella heidän juomistaan.
Pietarilainen kirjailija Mihail Berg kirjassaan Kirje Presidentille ( 2005, kääntänyt Jukka Malinen 2006) kirjoittaa ”kirjettä Putinille”. Esipuheessa (emt,7) Jukka Malinen kirjoittaa, että ” KGB:ssä Putin oppi jo 1970-luvulla halveksimaan demokratian ja tasa-arvon retoriikkaa ja suuntaamaan lojaliteettinsa palvelemaan mahtava Venäjää. Nuori juristi oppi, että tarkoitus pyhittää keinot. Tätä perua on Putinin valmius hyväksyä likaiset temput ja muuttaa oikeuslaitos poliittisen ohjauksen ja repression välineeksi.”
Vieraan kammo
Berg selittää kirjassaan venäläisten sopeutumattomuutta kaupunkielämään: on oma alue ja heti sen rajalta alkaa alue, josta voi tehdä kaatopaikan.
” Jo neuvostoaikoina sosiologit, psykologit ja kolumnistit pohtivat alaikäisten huliganismin ongelmaa: alaikäiset kiskoivat kuulokkeet puhelinkopeista, virtsasivat talojen rappuihin ja turmelivat hissit, piirtelivät julisteisiin ja roskasivat mielenosoituksellisesti julkisia paikkoja. Kyllä, tämä oli tietysti niiden sosiaalisesti hiipuvien kerrostumien protesti, jotka eivät kestäneet kilpailua eivätkä kätkeneet vihamielisyyttään voittajia kohtaan.
Mutta samalla se epäilemättä oli epäluottamuksen ilmaus vierasta kohtaan sellaisenaan – sitä, mikä alkaa henkilökohtaisen alueen rajalta ja koetaan tarpeettomana. Puhelinkopithan ovat, kuten tiet ja paljon kärsineet postilaatikotkin, kommunikaatiovälineitä, ja juuri kommunikaation hylkää se eristäytymisen kulttuuri, joka ei ole pystynyt sopeutumaan kaupunkilaiseen oman ja vieraan symbioosiin.” (emt, 18-19)
Berg jatkaa: ” Tekeytyä naiiviksi ja olla muka tietämätön siitä, että tässä maassa KGB seisoo, näkyvissä tai näkymättömissä, kirjaimellisesti kaiken takana? Ja vain hyvin ovelat tai liian harkitsevaiset ihmiset ovat niin kuin eivät tietäisi, että KGB:llä on yhteys mihin tahansa näyttelyyn, kirjaan, matkaan tai tapaamiseen, jos niissä on jyvänenkin vakavaa. Siis neukkulassa ei pidä tehdä kerta kaikkiaan mitään tai pitää yksinkertaisesti ottaa täältä pitkät.
Tai jos jää, ottaa huomioon se realiteetti, että täällä tahtipuikkoa heiluttaa KGB, ja kysymys on yksinkertaisesti rehellisyydestä – myöntää se ja mennä eteenpäin.” (emt, 62)
Nyt ne hatkat ottaneet ovat tulleet Suomeen? Mitä tästä pitäisi ajatella? Tai miksi pääministeri Lavrov on kiinnostunut heidän lastensuojelun tarpeestaan? Miten venäläisten syytöksiin pitäisi vastata?
Miten vastata syytöksiin?
”Me kaikki tunsimme erittäin hyvin Volodja Albrechtin kirjan Miten toimia todistajana, taiteellisesti muokatun ohjekirjasen, joka sisälsi neuvoja käyttäytymiseen ja vastauksiin kuulusteluissa ja keskusteluissa KGB:n kanssa… Kirjan päätarkoitus ei tosin ollut härnääminen, vaan neuvot, joiden avulla voi vastatessaan olla kavaltamatta muita ja joutumatta itse istumaan.” (emt, 67).
Berg jatkaa: ” Ymmärrätkö, miettiessäni Venäjän kansa ( jos haluat – venäläisen etnoksen) historiaa, stereotyyppejä, sosiaalisia tottumuksia ja rakkaita instituutioita tulin siihen johtopäätökseen, että pohjimmiltaan venäläistä estää elämästä ( ja kokemasta elämäänsä täysiarvoisempana) sosiaalinen ja psykologinen infantiilius.
Ja jos puhutaan siitä, mitä odotin uudistuksilta ( en tietenkään odottanut ensimmäiseksi, vaan itse uudistusten tuloksena), niin juuri tätä aikuistumisprosessia, siirtymistä venäläisessä yhteisössä laajalle levinneestä lapsellisesta minäkuvasta ja käyttäytymisestä aikuiseen.”
… Siksi, että aikuiset ovat typeriä ja aina täynnä pelkkiä valituksia ja neuvoja. Sen tähden infantiiliuden tuottamiin ominaisuuksiin kuuluvat epärehellisyys, kavaluus, into juhliin ja laillistettuun tyhjäntoimittamiseen, pikkumaisuus ja itsepäisyys, ja jos voimakin, niin se kuluu ennen kaikkea omien heikkouksien puolustelemiseen, ja tärkein niiden joukossa on lapsellisuus…
Lopputulemaksi saadaan, että juuri infantiilius on muovannut venäläiseen ihmiseen sellaisen kiistämättä huolestuttavan ominaisuuden kuin sosiaalisen syyntakeettomuuden.” (emt, 94,97-98).
Mikä on venäläisen kirjailijan Bergin valinta syytöksiin?
” En voinut olla tukematta liberaalia arvojärjestelmää, koska liberalismi on hyvin aikuinen elämänjärjestelmä, joka vaatii jokaiselta aikuista vastuullisuutta olemassaolostaan, ja, kuten toivoin, pystyy tervehdyttämään sosiaalisesta syyntakeettomuudesta ja infantiiliudesta. Miten muuten päästä eroon työn haureudesta, siitä, että ihmiset hutiloivat tahallaan työssään….
Tämä on kuitenkin epärehellisyyden noidankehä, johon Venäjän elämä on ollut suljettuna jo monta vuosisataa, koska se ei pysty millään aikuistumaan. Ja sen lapsellisuus osoittautuu aina hyödylliseksi niille, jotka käyttävät hyväkseen mitä harhaluuloja ja puutteellisuuksia tahansa. ” (emt, 104)
” Muuten. tämä pienen ihmisen teema, jota joka toinen on jo kehitellyt, ja ennen kaikkea Dostojevski, sekin on sitä samaa: pieni ihminen on suurikokoinen lapsi, taikka lapseksi jäänyt ja lapsen tavoin käyttäytyvä aikuinen. Sattumalta ei Karamazoveissa sanota, muistatko: sen määritelmä – me venäläiset poikaset, me olemme kaikki venäläisiä poikasia – muotoilee hyvin venäläisen mentaliteetin. ”(emt, 111).
” Koska vain aikuinen ihminen pystyy ymmärtämään, että ennen kaikkea hän itse on vastuussa elämästään, mutta infantiilin tajunnan omaava ihminen ei kykene ymmärtämään tätä jo ihan periaatteesta…” (emt, 119).
” Terrori on suurimmaksi osaksi merkki voimattomuudesta, muiden taistelukeinojen soveltamisen mahdottomuudesta… Sinähän tiedät, että kulttuuriset eleet perustuvat suurimmaksi osaksi halulle varmistaa oma ylemmyys ja piilottaa riiston mekanismit?
En tiedä, miksi kukaan ei ole sanonut sinulle, että vainottaessa ihmistä patentoimasi tapa vetäytyä vastuusta käyttämällä ammattitiedustelijan moraalia – ei saatu kiinni, ei ole syyllinen – ei toimi. Ei toimi silloinkaan, kun se on suunnattu katkeroituneimpiin sosiaalisiin kerroksiin. Koska tässä kytkeytyy päälle venäläisen koston mekanismi eli loukkaaja halutaan hävittää seitsemänteen polveen, ja jos ensimmäinen tunnekuohu pääsee toteutumaan, niin verilöyly ei ole vältettävissä.
Mutta kun verisen kokemuksen hehku on jäähtynyt, niin psyykkinen tasapaino vaatii tuntemaan syyllisyyttä ja säälimään loukkaajaa.” (emt, 135,137,141).
” Sosiaalinen vastuuntunne on kuitenkin vieras venäläiselle bisnekselle samasta syystä kuin bisneksestä osattomat vihaavat sitä – infantiiliuden takia…
Perhesuhteissakin on kaikissa konflikteissa parempi selvittää asiat heti – pehmeästi ja hienotunteisesti – kuin odottaa, että se muuttuu jokaista liikettä hankaloittavaksi paiseeksi ja sitten puhkeaa roiskien mätää ja verta ympäriinsä.
Varsinkin kun puolirikollinen demokratia muuttuu koko maailman silmissä valekunnialliseksi autoritaarisuudeksi, jota halvaannuttaa hämäräsokeus omien toimien seurauksille.” (emt, 142–143)
” Muistatko, sanoin sinulle alussa, että sosiaalinen infantiilius on venäläiselle yhteiskunnalle yliaikainen katastrofi, joka on esteenä mille uudistukselle tahansa, koska se generoi yhden tarpeen – että aikuiset rakastaisivat lapsia enemmän ja vaatisivat heiltä vähemmän.
Infantiilius ainoastaan näyttää kätevältä materiaalilta manipulaatiolle ja byrokraattisille peleille, koska se voi ilmentyä hyvin pitkään vain protestin yksinkertaisimpina muotoina, kun sosiaalisesti osattomat virtsaavat hisseihin, kaatavat roskaämpärin lumeen parin askeleen päähän etuovelta, viiltelevät puukoilla ja partaveitsellä raitiovaunujen ja bussien istuimia.
Kuitenkin seuraavassa vaiheessa viilletään samoilla työvälineillä jo omiin onnettomuuksiin muka syyllisiä vierasheimoisia…”. emt, 145-146).
Berg on päättänyt uudistaa kirjassaan arkaaisen perinteen: Sanoa tsaarille hymyillen totuus. Siksi Lavrov on viikon humoristipalkintonsa ansainnut.
11.10.2012 Lappeenrannassa