Voiko päihdeongelmaisen läheinen toipua ja parantua, vaikka päihdeongelmainen ei toivukaan?
Voiko päihdeongelmaisen läheinen toipua lähimmäisen päihdeongelmasta,vaikka itse päihdeongelmainen ei sitä haluaisi?
Päihdeongelmaiset ovat surullisen kuuluisia siitä, etteivät he oikeasti "halua" toipua ja parantua. Motivoiva haastattelu on kääntänyt keskustelun niin, ettei heillä vielä ole riittävästi motivaatiota muutokseen, joka heille täytyy luoda.
Olen työssäni tavannut kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka ilmoittavat halunsa toipua tai parantua - erilaisista mielenterveysongelmista, alkoholiongelmista, muista päihdeongelmista tai ongelmista, joita heillä on toistuvasti muiden ihmisten kanssa. Monet heistä eivät ole muuttaneet käyttäytymistään ongelman suhteen ollenkaan. He käyttäytyvät asiansa konsultaation jälkeen täsmälleen samalla tavalla kuin ennenkin, toivoen sen tuottavan eri lopputuloksen, mikä on tietenkin mielipuolista ja järjetöntä.
Minä olen tavannut lukemattomia ihmisiä, joiden mielestä heidän kurjuutensa syy on jossain muualla kuin heissä itsessään. Heille on tehty pahaa, se ja se ihminen on sellainen, joka teki jotain, jota "en ikinä anna anteeksi". vanhemmat, virkamiehet, politikot ja koko yhteiskunta ovat syyllisiä minun ongelmiini - minä olen syytön uhri, he kertovat vedoten siihen ja siihen kokemukseen.
Minä olen tavannut satoja ihmisiä, jotka pahentavat em. ongelmiaan ja kurjuuttaan, ja kuin vakuuttaakseen muille ja hakeakseen oikeutusta, että he ovat oikeassa, he alkavat voida vielä huonommin. Jos he voivat huonommin, niin silloinhan vian täytyy varmasti olla tuossa ongelmaisessa lähimmäisessä, viranomaisessa tai yhteiskunnassa. Jos niin ei olisi, niin hehän voisivat hyvin olla itsekin, tai mikä pahempaa, olisivat itse ainakin osasyyllinen omaan kurjuutensa. Heidän masennuksensa syvenee, heidän tuskansa kiihtyy, heidän epätoivonsa paisuu lähes sietämättömäksi. Eivätkö he silloin olekin oikeassa siitä, että syy on jossakin muualla?
On oikeastaan hyvin surullista, kun parikymmentä vuotta terapiassa käynyt ihminen, joka on jo täyttänyt 60 vuotta, haluaa vielä keskustella (ties monennekosadannen kerran), siitä, miten äiti kohteli häntä väärin lapsena. Tommy Hellsten taisi kuvata heitä yhdessä kirjassa ihmisiksi, jotka ovat jääneet harrastamaan terapiaa. Aivotutkimusten mukaan jatkuva menneiden kaiveleminen vahvistaa ne pysyvästi latautuviksi aivohermoverkoiksi.
Mitä tapahtuisi, jos toisten ongelmista itsensä sairaaksi kokevat ihmiset haluaisivat oikeasti toipua ja parantua?
Millainen maailma siitä syntyisi? Sairaalle itselleen ja muille? Tiedetään, että muutos on helpointa aloittaa itsestään. Mutta minulla ei ole ongelmia, vaan puolisoni, lapseni, vanhempani, appivanhempani ja ketä ihmisiä ja asioita niitä maailmassa onkaan, niin niiden syy on se, että voin huonosti. Miksi minun pitäisi muuttua?
Mitä pitäisi tehdä, että yhä hullummaksi käyvässä maailmassa säilyttäisi mielenterveytensä, ei ratkeaisi juomaan viinaa, ei käyttämään päihteitä eikä jäisi kiinni muihin riippuvuuksiin, selvitäkseen jokapäiväisestä elämästä yhä hullumpien ihmisten ja ilmiöiden kanssa?
Miten ei uupuisi loppumattomiin yrityksiin auttaa ihmisiä, jotka eivät apua halua? Miten voisi lakata pakkoauttamasta lähimmäisiään, jotka vain ärsyyntyvät pyytämättömistä neuvoista ja ohjeista?
Miten päästä alkuun oman mielenterveytensä säilyttämisessä, toipua sen järkkymisestä tai parantua, kun mieli on järkkynyt tai kun on ajatunut pakenemaan todellisuutta jatkuvaan kiireeseen, työntekoon tai päihteisiin?
Alkoholistiperheen jäsenet, jotka itse eivät juo, mutta ovat kasvaneet alkoholistiperheessä tietävät erittäin hyvin, miten vaikeaa on toipua ja parantua alkoholismista. Miten vaikeaa on ottaa edes vastaan ehdotusta toipumisesta ja parantumisesta kun itsellä " ei oikeasti ole sairautta, mutta kärsii toisen sairaudesta".
Jos vain rakkaani muuttaisi käyttäytymistään, niin voisin hyvin - monien rakkaat päihdeongelmaiset ovat aloittaneet toipumisen ja monet lähimmäiset ovat huomanneet, että moni alkoholisti näyttää voivan paremmin AA-ryhmän myötä kuin hänen henkisesti ja ehkä fyysisestikin loukatuksi jäänyt kuivilla oleva puolisonsa.
Miten voi säilyttää mielenterveytensä, rakastaa ja olla rakkaan ihmisen tai perheen kanssa, joka näyttää kulkevan kohti omaa tuhoaan? Miten siinä voi säilyä psyykkisesti hengissä ja henkisesti terveenä?
Toipumalla Tasapainoon- alkoholistiperheiden lapset kertovat - kirjassa ( alkup. From survival to recovery, 1994, suom. 2001; Al-Anon Keskuspalvelu) on kirjoitus otsikolla "Miten päästä alkuun?".
Al-Anon on kaikkia niitä varten, joihin alkoholismi on jättänyt sairautena jälkensä ja kaikki jotka ovat alkoholismin kanssa tekemisissä, ovat tervetulleita Al-Anoniin.
Vaikka olen 25 vuotta tehnyt päihdetyötä, en taida tietää ketään päihdeongelmien kanssa työtä tekevää ammattilaista, joka olisi säännöllisesti Al-Anon- ryhmissä käynyt. Olen kyllä tietoinen, että työnohjausta alkoholiongelmaisetn kanssa työskentelyyn on vuosikausia ollut mahdollisuus saada.
" Jos mietit Al-Anon kokoukseen menemistä, mene kokoukseen ja mieti sitä jälkeenpäin." on eräs yllä mainitun kirjan ohjeista.
20 kysymystä Al-Anon-kirjasta, jotka voivat auttaa tunnistamaan, kuinka kipeästi kaipaat toipumista?
1. Kun vaikeuksia ilmenee, tunnetko tarvetta syyttää jotakuta, jopa itseäsi?
2. Tunnetko olosi vaivautuneeksi tai mielesi tyhjäksi, kun sinulta kysytään, mitä todella haluat?
3. Ilmestyykö musta epätoivon pilvi tai hiipivä masennus ilman näkyvää syytä painamaan sinut alas?
4. Tunnetko syyllisyyttä tai ajatteletko olevasi itsekäs joka kerta, kun sanot "ei"?
5. Oletko yksinäinen ja eristäytynyt? Tunnetko itsesi ulkopuoliseksi väkijoukon keskellä?
6. Tunnistatko vain yhden tai kaksi äärimmäistä tunnetta, sellaiset kuin viha ja pelko?
7. Ajatteletko mustavalkoisesti? Onko elämä joko ihanaa tai onnetonta, niin että välimuotoja on hyvin vähän?
8. Oletko lamaantunut tai tylsistynyt, vailla voimakkaita tunteita, vaikka mitä tapahtuisi?
9. Onko muistisi sumun hämärtämä tai onko siinä pitkiä aikoja, joista et muista mitään?
10. Haudotko itsemurhaa tai onko sinulla tarve vahingoittaa itseäsi tai toisia?
11. Suvaitsetko käytöstä, jota on mahdoton hyväksyä, senkin jälkeen, kun olet sanonut, ettet suvaitse?
12. Onko sinu vaikea rentoutua ja pitää hauskaa? Etkö tunnistaisi hauskuutta, vaikka törmäisit siihen?
13. Oletko usein kärsimätön itseäsi ja muita kohtaan?
14. Ajatteletko olevasi ainoa ihminen maailmassa, johon voit luottaa?
15. Tunnetko olevasi pakotettu tekemään ihmisten puolesta asioita, jotka he voisivat tehdä itse?
16. Teetkö asioita, joita et halua tehdä, välttyäksesi tuottamasta pettymystä muille ihmisille?
17. Onko sinua vaikea uskoa omia havaintojasi ja tarve todistaa, että olet oikeassa ja toiset väärässä vakuuttuaksesi siitä itse?
18. Oletko nolostunut tai häpeätkö jonkun toisen käytöksen vuoksi?
19. Pelästytkö helposti?
20. Ajatteletko, että paras tapa huolehtia tarpeistaan on se, ettei niitä ole?
Kysymykset kysyvät vastauksia siihen, kenen kanssa olet kasvanut.
Toipumalla tasapainoon- kirjassa vastataan, että jos useampia kysymyksiä sai sinut vastaamaan kyllä, niin Al-Anon periaatteet voisivat auttaa sinua.
- Kun opimme irrottautumaan muista ihmisistä rakkaudella, saamme etäisyyttä itsemme ja läheistemme välille silti hylkäämättä heitä, kirja jatkaa.
- Yhteisö, jossa elämämme, ei useinkaan ymmärrä irrottautumistamme ja voi viestittää, että olisimme vastuussa, jos rakkaamme juo tai käyttäytyy hyväksymättömästi, mutta meidän ei tarvitse hyväksyä tätä näkökantaa.
Toipuminen on prosessi, jossa opimme tuntemaan itsemme. koska se on prosessi, se koskaan tule valmiiksi ja muutoksien tapahtuminen jatkuu, yllä mainittu kirja lupaa.
Miksi alkoholisti, narkomaani tai vaikkapa peliriippuvainen ei pääse heti hoitoon?
Varmaan tuhansia kertoja olen käynyt keskusteluja, miksi jonkun lähimmäinen ei juuri nyt pääse hoitoon, kun hän sitä haluaa ( usein omaisten väkisin saattamana...). Hoitopaikkaa yritetään järjestää, jos sellainen löytyy. Aina ei löydy, koska kaikki paikat ovat jo täynnä.
Juuri koskaan ei uskalla ehdottaa päihdeongelmaisen läheiselle, että hän itse hakeutuisi Al-Anoniin, koska sehän olisi valtava loukkaus huolestunutta lähimmäistä kohtaan. Loukkaantuneilla on tapana vaatia hyvitystä loukkauksesta
On yleiseksi jargoniksi kehittynyt, ettemme tiedä, millä kerralla päihdeongelmainen todella haluaa raitistua, minkä vuoksi päihdepotilas tulee ottaa vastaan joka kerta hänen sitä haluaa.Hyvä hänet on tutkiakin, mutta ei sen joka kerta tule johtaa automaattisesti osastohoitoon.
Päihdeongelmaisen läheiset voisivat löytää mielenrauhaa ja tyyneyttä menemällä Al-Anon - kokouksiin
Jos omaiset menisivät Al-Anon- kokouksiin, niin he voisivat saada tyyneyttä ja mielenrauhaa lähimmäisensä päihdeongelman kanssa, sen sijaan, että taistelisivat viranomaisten ja byrokratian kanssa. Monesti päihdeongelmaisten läheiset purkavat kaikki tukahduttamansa tunteensa työntekijään, joka vastaa kielteisesti hoitopaikkapyyntöön.
Kriittisesti päihdehoitoihin suhtautuvat tutkijat kertovat, että puhe päihdepaikkojen vähyydestä on päihdeammattilaisten keino varmistaa itselleen puheoikeus ja työpaikat päihdeasioiden hoidossa. Ompa ehdotettu kaikkien päihdepaikkojen sulkemista vuodeksi ja kyseisen kokeen vaikutuksen tutkimista koko päihdeilmiöön. Lisääntyisikö kuolleisuus, päihdeongelmat jne?
Olen varma, että minut ymmärretään väärin em. lauseiden johdosta, mutta siitä huolimatta olen sitä mieltä, että monesti huolestuneita, uupuneita, epätoivoisia ja voimattomia lähimmäisiä auttaisi, jos he menisivät Al-Anon-kokouksiin 90 koepäivän ajan ja sitten miettisivät, miten suhtautua lähimmäiseensä, joka on päihdeongelmainen.
Toipuminen ei ole kiinni omasta tahdonvoimasta
Kirjassa "Willpower´s Not Enough - Recovering from Addictions of Every Kind, (1989)" A Washton ja Donna Boundy kirjoittavat, että ihmiset luulevat, että päihdeongelmainen tarvitsee lisää tahdonvoimaa ja lisää itsekontrollia sekä lisää yrittämistä.
Kirjoittajien mielestä mikään ei voi olla kaempana totuudesta. Tahdonvoima- ajatus itse asiassa estää päihdeongelmaista toipumasta, mikäli päihdeongelmainen luottaa vain tahdonvoimaan. Tahdonvoimalla voi pysyä kuivilla päihdeongelmasta, muttei raitistua. Tahdonvoimalla raitistumisessa on alttiina retkahdukselle. Päihdeongelmasta raitistuminen vaatii muita sisäisiä muutoksia, kuin vain tahdonvoimaa.
Kirjoittajien mielestä tahdonvoima ei voi auttaa raitistumisessa, koska se syntyy samasta ajattelusta, joka on synnyttänyt riippuvuuden. Yhteiskunnassa on vallalla uskomus, että on olemassa "pikaratkaisu" kaikkeen ja jos on vain riittävästi kontrollia, niin voimme välttää kaiken kivun ja epämukavuuden.
Elämme yhteiskunnassa, joka uskoo pikaratkaisuihin. Kuuntele viikon verran tarkalla korvalla, mitä esim. tv-mainokset lupaavat: On helppo tie tulla nuoreksi, kauniiksi ja hoikaksi - kaikkihan tämän tietävät. Miksi finnimainoksessa ei ole ihminen, jolla on oikeasti naama täynnä finnejä ja kuva hämnestä ennen ja jälkeen hoidon? Elämme mainosten luomien valheiden maailmassa, kirjoittajien mukaan riippuvuutta luovassa yhteiskunnassa.
Päihdeongelmaisen läheiset ajattelevat, että jos päihdeongelmainen pääsee vain katkolle, vaikka vähäksi aikaa, niin kaikki on hyvin. Niin päihdeongelmaisen läheiselle tai omaiselle, joka saa hetken huoahduksen kaikista huolistaan, jotka liittyvät päihdeongelmaiseen, kun päihdeongelmainen on osastolla.
Osastolta päästyään päihdeongelmainen jatkaa melkein välittömästi päihteidenkäyttöään, ja pian omainen taas tuo päihdeogelmaisen samoin vaatimuksin, samoin toivein asioiden nyt ratkeamisesta. Tai omainen toivoo, että saisi edes hetken - päihdeongelmaisen katkollaoloajan tai tietysti vaikka kuukausien ajan- olla rauhassa omilta riistäviltä tunteiltaan, jotka liittyvät lähimmäisen päihdeongelmaan.
En tiedä, onko meillä näyttöä päihdeongelmien osastohoidon tehosta.
Sen tiedän, että valikoituneissa aineistossa pitkistä yhteisöpäihdehoidosta, joita kenelläkään ei ole varaa nykyään maksaa, toipuu jopa 80% hoidon loppuun saattaneista.
Mitäpä jos uhrattaisiinkin varoja jatkossa päihdeongelmaisten läheisten tai omaisten kouluttamiseen?
CRAFT-menetelmästä on osoitettu selkeää hyötyä päihdeongelmaisten läheisten kouluttamisessa ( kysy lisää Ulla Lipsanen IrtiHuumeista ry:stä).
Toipumalla Tasapainoon-kirjassa kirjoitetaan, että "Kuka tahansa, johon toisen ihmisen alkoholismi on vaikuttanut musertavasti, on tervetullut Al-Anoniin.
Kirjassa kuvataan, millaisia ovat alkoholismin musertavasti vaikuttaneet ihmiset sisäisesti ( ulkoisestihan heitä ei erota ulkonäön perusteella):
" Sisäisesti olemme rauhattomia ja yksinäisiä. Pelkäämme kauhuissamme, että epäonnistumme emmekä kykene rentoutumaan. Kohdatessamme vähemmän vastuuntuntoisia ihmisiä olemme omahyväisiä ja vihaisia ja pyrimme yhä sinnikkäästi täydellisyyteen. Monet meistä yrittivät olla täydellisiä ja peittää siten hämmennyksensä, kiukkunsa ja häpeänsä.
Olemme vakuuttuneita, että meidän täytyy kontrolloida kaikkea ja kaikkia tai muuten tapahtuu jotain kauheaa. Siksi raadamme itsemme riekaleiksi yrittäessämme ottaa kaiken vastuun kaikesta, emmekä koskaan tiedä, kuinka paljon on tarpeeksi.
Emme tunteneet kuuluvamme koskaan toisten joukkoon, tunsimme aina itsemme ulkopuoliseksi. Seksiin ja läheisyyteen liittyvät asiat tuottivat meille ylivoimaisia vaikeuksia.
Kamppailimme masennuksen ja jopa itsemurha-ajatusten kanssa.
Monet meistä saattoivat vain etäisesti haaveilla elämänilosta.
Ennen kuin alamme toipua, monet meistä ovat pakonomaisen tarpeen vallassa antaa enemmän, rakastaa enemmän ja tehdä enemmän."
On tuhoavaa nähdä rakkaittensa, joista on riippuvainen, toimivan epävakaasti ja järjettömästi, tuhoavan itseään ja uhkaavan muita.
Rakkaudella irrottautuminen päihdeongelmaisesta ja Al- Anonin kahdentoista askeleen ohjelmaan: "... saimme osaksemme inhimillistä huolenpitoa, joka viitoitti meille tien kohti tyyneyttä ja henkistä kypsyyttä, joka oli puuttunut perheistämme."
Jos läheisesi riippuvuus, erityisesti alkoholista, pitää sinut huolestuneena valveilla yökaudet, estää sinua tapaamasta ketään muuta, koska häpeilet asiaa tai on jo saattanut sinut epätoivoon, niin että toivot jo lähimmäisesi kuolemaa, niin suosittelen sinulle, että etsit lähimmän Al-Anon -ryhmän ja käyt siellä.
Joskus suurinta rakkautta päihdeongelmaiselle on jättää hänet itse vastuuseen omista ongelmistaan. Voimattomuuden myöntäminen lähimmäisen päihdeongelman edessä voi palauttaa oman mielenterveytesi ja tyyneytesi. Saat oman elämäsi takaisin. Kun sinä et saa häntä lopettamaan päihteidenkäyttöään, niin sinä irrottautua päihdeongelmaisesta rakkaudella ja jättää hänet Korkeimman Voiman haltuun.
Al-Anon- sivut ovat : http://www.al-anon.fi/
11.7.2012
Päihdeongelmaiset ovat surullisen kuuluisia siitä, etteivät he oikeasti "halua" toipua ja parantua. Motivoiva haastattelu on kääntänyt keskustelun niin, ettei heillä vielä ole riittävästi motivaatiota muutokseen, joka heille täytyy luoda.
Olen työssäni tavannut kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka ilmoittavat halunsa toipua tai parantua - erilaisista mielenterveysongelmista, alkoholiongelmista, muista päihdeongelmista tai ongelmista, joita heillä on toistuvasti muiden ihmisten kanssa. Monet heistä eivät ole muuttaneet käyttäytymistään ongelman suhteen ollenkaan. He käyttäytyvät asiansa konsultaation jälkeen täsmälleen samalla tavalla kuin ennenkin, toivoen sen tuottavan eri lopputuloksen, mikä on tietenkin mielipuolista ja järjetöntä.
Minä olen tavannut lukemattomia ihmisiä, joiden mielestä heidän kurjuutensa syy on jossain muualla kuin heissä itsessään. Heille on tehty pahaa, se ja se ihminen on sellainen, joka teki jotain, jota "en ikinä anna anteeksi". vanhemmat, virkamiehet, politikot ja koko yhteiskunta ovat syyllisiä minun ongelmiini - minä olen syytön uhri, he kertovat vedoten siihen ja siihen kokemukseen.
Minä olen tavannut satoja ihmisiä, jotka pahentavat em. ongelmiaan ja kurjuuttaan, ja kuin vakuuttaakseen muille ja hakeakseen oikeutusta, että he ovat oikeassa, he alkavat voida vielä huonommin. Jos he voivat huonommin, niin silloinhan vian täytyy varmasti olla tuossa ongelmaisessa lähimmäisessä, viranomaisessa tai yhteiskunnassa. Jos niin ei olisi, niin hehän voisivat hyvin olla itsekin, tai mikä pahempaa, olisivat itse ainakin osasyyllinen omaan kurjuutensa. Heidän masennuksensa syvenee, heidän tuskansa kiihtyy, heidän epätoivonsa paisuu lähes sietämättömäksi. Eivätkö he silloin olekin oikeassa siitä, että syy on jossakin muualla?
On oikeastaan hyvin surullista, kun parikymmentä vuotta terapiassa käynyt ihminen, joka on jo täyttänyt 60 vuotta, haluaa vielä keskustella (ties monennekosadannen kerran), siitä, miten äiti kohteli häntä väärin lapsena. Tommy Hellsten taisi kuvata heitä yhdessä kirjassa ihmisiksi, jotka ovat jääneet harrastamaan terapiaa. Aivotutkimusten mukaan jatkuva menneiden kaiveleminen vahvistaa ne pysyvästi latautuviksi aivohermoverkoiksi.
Mitä tapahtuisi, jos toisten ongelmista itsensä sairaaksi kokevat ihmiset haluaisivat oikeasti toipua ja parantua?
Millainen maailma siitä syntyisi? Sairaalle itselleen ja muille? Tiedetään, että muutos on helpointa aloittaa itsestään. Mutta minulla ei ole ongelmia, vaan puolisoni, lapseni, vanhempani, appivanhempani ja ketä ihmisiä ja asioita niitä maailmassa onkaan, niin niiden syy on se, että voin huonosti. Miksi minun pitäisi muuttua?
Mitä pitäisi tehdä, että yhä hullummaksi käyvässä maailmassa säilyttäisi mielenterveytensä, ei ratkeaisi juomaan viinaa, ei käyttämään päihteitä eikä jäisi kiinni muihin riippuvuuksiin, selvitäkseen jokapäiväisestä elämästä yhä hullumpien ihmisten ja ilmiöiden kanssa?
Miten ei uupuisi loppumattomiin yrityksiin auttaa ihmisiä, jotka eivät apua halua? Miten voisi lakata pakkoauttamasta lähimmäisiään, jotka vain ärsyyntyvät pyytämättömistä neuvoista ja ohjeista?
Miten päästä alkuun oman mielenterveytensä säilyttämisessä, toipua sen järkkymisestä tai parantua, kun mieli on järkkynyt tai kun on ajatunut pakenemaan todellisuutta jatkuvaan kiireeseen, työntekoon tai päihteisiin?
Alkoholistiperheen jäsenet, jotka itse eivät juo, mutta ovat kasvaneet alkoholistiperheessä tietävät erittäin hyvin, miten vaikeaa on toipua ja parantua alkoholismista. Miten vaikeaa on ottaa edes vastaan ehdotusta toipumisesta ja parantumisesta kun itsellä " ei oikeasti ole sairautta, mutta kärsii toisen sairaudesta".
Jos vain rakkaani muuttaisi käyttäytymistään, niin voisin hyvin - monien rakkaat päihdeongelmaiset ovat aloittaneet toipumisen ja monet lähimmäiset ovat huomanneet, että moni alkoholisti näyttää voivan paremmin AA-ryhmän myötä kuin hänen henkisesti ja ehkä fyysisestikin loukatuksi jäänyt kuivilla oleva puolisonsa.
Miten voi säilyttää mielenterveytensä, rakastaa ja olla rakkaan ihmisen tai perheen kanssa, joka näyttää kulkevan kohti omaa tuhoaan? Miten siinä voi säilyä psyykkisesti hengissä ja henkisesti terveenä?
Toipumalla Tasapainoon- alkoholistiperheiden lapset kertovat - kirjassa ( alkup. From survival to recovery, 1994, suom. 2001; Al-Anon Keskuspalvelu) on kirjoitus otsikolla "Miten päästä alkuun?".
Al-Anon on kaikkia niitä varten, joihin alkoholismi on jättänyt sairautena jälkensä ja kaikki jotka ovat alkoholismin kanssa tekemisissä, ovat tervetulleita Al-Anoniin.
Vaikka olen 25 vuotta tehnyt päihdetyötä, en taida tietää ketään päihdeongelmien kanssa työtä tekevää ammattilaista, joka olisi säännöllisesti Al-Anon- ryhmissä käynyt. Olen kyllä tietoinen, että työnohjausta alkoholiongelmaisetn kanssa työskentelyyn on vuosikausia ollut mahdollisuus saada.
" Jos mietit Al-Anon kokoukseen menemistä, mene kokoukseen ja mieti sitä jälkeenpäin." on eräs yllä mainitun kirjan ohjeista.
20 kysymystä Al-Anon-kirjasta, jotka voivat auttaa tunnistamaan, kuinka kipeästi kaipaat toipumista?
1. Kun vaikeuksia ilmenee, tunnetko tarvetta syyttää jotakuta, jopa itseäsi?
2. Tunnetko olosi vaivautuneeksi tai mielesi tyhjäksi, kun sinulta kysytään, mitä todella haluat?
3. Ilmestyykö musta epätoivon pilvi tai hiipivä masennus ilman näkyvää syytä painamaan sinut alas?
4. Tunnetko syyllisyyttä tai ajatteletko olevasi itsekäs joka kerta, kun sanot "ei"?
5. Oletko yksinäinen ja eristäytynyt? Tunnetko itsesi ulkopuoliseksi väkijoukon keskellä?
6. Tunnistatko vain yhden tai kaksi äärimmäistä tunnetta, sellaiset kuin viha ja pelko?
7. Ajatteletko mustavalkoisesti? Onko elämä joko ihanaa tai onnetonta, niin että välimuotoja on hyvin vähän?
8. Oletko lamaantunut tai tylsistynyt, vailla voimakkaita tunteita, vaikka mitä tapahtuisi?
9. Onko muistisi sumun hämärtämä tai onko siinä pitkiä aikoja, joista et muista mitään?
10. Haudotko itsemurhaa tai onko sinulla tarve vahingoittaa itseäsi tai toisia?
11. Suvaitsetko käytöstä, jota on mahdoton hyväksyä, senkin jälkeen, kun olet sanonut, ettet suvaitse?
12. Onko sinu vaikea rentoutua ja pitää hauskaa? Etkö tunnistaisi hauskuutta, vaikka törmäisit siihen?
13. Oletko usein kärsimätön itseäsi ja muita kohtaan?
14. Ajatteletko olevasi ainoa ihminen maailmassa, johon voit luottaa?
15. Tunnetko olevasi pakotettu tekemään ihmisten puolesta asioita, jotka he voisivat tehdä itse?
16. Teetkö asioita, joita et halua tehdä, välttyäksesi tuottamasta pettymystä muille ihmisille?
17. Onko sinua vaikea uskoa omia havaintojasi ja tarve todistaa, että olet oikeassa ja toiset väärässä vakuuttuaksesi siitä itse?
18. Oletko nolostunut tai häpeätkö jonkun toisen käytöksen vuoksi?
19. Pelästytkö helposti?
20. Ajatteletko, että paras tapa huolehtia tarpeistaan on se, ettei niitä ole?
Kysymykset kysyvät vastauksia siihen, kenen kanssa olet kasvanut.
Toipumalla tasapainoon- kirjassa vastataan, että jos useampia kysymyksiä sai sinut vastaamaan kyllä, niin Al-Anon periaatteet voisivat auttaa sinua.
- Kun opimme irrottautumaan muista ihmisistä rakkaudella, saamme etäisyyttä itsemme ja läheistemme välille silti hylkäämättä heitä, kirja jatkaa.
- Yhteisö, jossa elämämme, ei useinkaan ymmärrä irrottautumistamme ja voi viestittää, että olisimme vastuussa, jos rakkaamme juo tai käyttäytyy hyväksymättömästi, mutta meidän ei tarvitse hyväksyä tätä näkökantaa.
Toipuminen on prosessi, jossa opimme tuntemaan itsemme. koska se on prosessi, se koskaan tule valmiiksi ja muutoksien tapahtuminen jatkuu, yllä mainittu kirja lupaa.
Miksi alkoholisti, narkomaani tai vaikkapa peliriippuvainen ei pääse heti hoitoon?
Varmaan tuhansia kertoja olen käynyt keskusteluja, miksi jonkun lähimmäinen ei juuri nyt pääse hoitoon, kun hän sitä haluaa ( usein omaisten väkisin saattamana...). Hoitopaikkaa yritetään järjestää, jos sellainen löytyy. Aina ei löydy, koska kaikki paikat ovat jo täynnä.
Juuri koskaan ei uskalla ehdottaa päihdeongelmaisen läheiselle, että hän itse hakeutuisi Al-Anoniin, koska sehän olisi valtava loukkaus huolestunutta lähimmäistä kohtaan. Loukkaantuneilla on tapana vaatia hyvitystä loukkauksesta
On yleiseksi jargoniksi kehittynyt, ettemme tiedä, millä kerralla päihdeongelmainen todella haluaa raitistua, minkä vuoksi päihdepotilas tulee ottaa vastaan joka kerta hänen sitä haluaa.Hyvä hänet on tutkiakin, mutta ei sen joka kerta tule johtaa automaattisesti osastohoitoon.
Päihdeongelmaisen läheiset voisivat löytää mielenrauhaa ja tyyneyttä menemällä Al-Anon - kokouksiin
Jos omaiset menisivät Al-Anon- kokouksiin, niin he voisivat saada tyyneyttä ja mielenrauhaa lähimmäisensä päihdeongelman kanssa, sen sijaan, että taistelisivat viranomaisten ja byrokratian kanssa. Monesti päihdeongelmaisten läheiset purkavat kaikki tukahduttamansa tunteensa työntekijään, joka vastaa kielteisesti hoitopaikkapyyntöön.
Kriittisesti päihdehoitoihin suhtautuvat tutkijat kertovat, että puhe päihdepaikkojen vähyydestä on päihdeammattilaisten keino varmistaa itselleen puheoikeus ja työpaikat päihdeasioiden hoidossa. Ompa ehdotettu kaikkien päihdepaikkojen sulkemista vuodeksi ja kyseisen kokeen vaikutuksen tutkimista koko päihdeilmiöön. Lisääntyisikö kuolleisuus, päihdeongelmat jne?
Olen varma, että minut ymmärretään väärin em. lauseiden johdosta, mutta siitä huolimatta olen sitä mieltä, että monesti huolestuneita, uupuneita, epätoivoisia ja voimattomia lähimmäisiä auttaisi, jos he menisivät Al-Anon-kokouksiin 90 koepäivän ajan ja sitten miettisivät, miten suhtautua lähimmäiseensä, joka on päihdeongelmainen.
Toipuminen ei ole kiinni omasta tahdonvoimasta
Kirjassa "Willpower´s Not Enough - Recovering from Addictions of Every Kind, (1989)" A Washton ja Donna Boundy kirjoittavat, että ihmiset luulevat, että päihdeongelmainen tarvitsee lisää tahdonvoimaa ja lisää itsekontrollia sekä lisää yrittämistä.
Kirjoittajien mielestä mikään ei voi olla kaempana totuudesta. Tahdonvoima- ajatus itse asiassa estää päihdeongelmaista toipumasta, mikäli päihdeongelmainen luottaa vain tahdonvoimaan. Tahdonvoimalla voi pysyä kuivilla päihdeongelmasta, muttei raitistua. Tahdonvoimalla raitistumisessa on alttiina retkahdukselle. Päihdeongelmasta raitistuminen vaatii muita sisäisiä muutoksia, kuin vain tahdonvoimaa.
Kirjoittajien mielestä tahdonvoima ei voi auttaa raitistumisessa, koska se syntyy samasta ajattelusta, joka on synnyttänyt riippuvuuden. Yhteiskunnassa on vallalla uskomus, että on olemassa "pikaratkaisu" kaikkeen ja jos on vain riittävästi kontrollia, niin voimme välttää kaiken kivun ja epämukavuuden.
Elämme yhteiskunnassa, joka uskoo pikaratkaisuihin. Kuuntele viikon verran tarkalla korvalla, mitä esim. tv-mainokset lupaavat: On helppo tie tulla nuoreksi, kauniiksi ja hoikaksi - kaikkihan tämän tietävät. Miksi finnimainoksessa ei ole ihminen, jolla on oikeasti naama täynnä finnejä ja kuva hämnestä ennen ja jälkeen hoidon? Elämme mainosten luomien valheiden maailmassa, kirjoittajien mukaan riippuvuutta luovassa yhteiskunnassa.
Päihdeongelmaisen läheiset ajattelevat, että jos päihdeongelmainen pääsee vain katkolle, vaikka vähäksi aikaa, niin kaikki on hyvin. Niin päihdeongelmaisen läheiselle tai omaiselle, joka saa hetken huoahduksen kaikista huolistaan, jotka liittyvät päihdeongelmaiseen, kun päihdeongelmainen on osastolla.
Osastolta päästyään päihdeongelmainen jatkaa melkein välittömästi päihteidenkäyttöään, ja pian omainen taas tuo päihdeogelmaisen samoin vaatimuksin, samoin toivein asioiden nyt ratkeamisesta. Tai omainen toivoo, että saisi edes hetken - päihdeongelmaisen katkollaoloajan tai tietysti vaikka kuukausien ajan- olla rauhassa omilta riistäviltä tunteiltaan, jotka liittyvät lähimmäisen päihdeongelmaan.
En tiedä, onko meillä näyttöä päihdeongelmien osastohoidon tehosta.
Sen tiedän, että valikoituneissa aineistossa pitkistä yhteisöpäihdehoidosta, joita kenelläkään ei ole varaa nykyään maksaa, toipuu jopa 80% hoidon loppuun saattaneista.
Mitäpä jos uhrattaisiinkin varoja jatkossa päihdeongelmaisten läheisten tai omaisten kouluttamiseen?
CRAFT-menetelmästä on osoitettu selkeää hyötyä päihdeongelmaisten läheisten kouluttamisessa ( kysy lisää Ulla Lipsanen IrtiHuumeista ry:stä).
Toipumalla Tasapainoon-kirjassa kirjoitetaan, että "Kuka tahansa, johon toisen ihmisen alkoholismi on vaikuttanut musertavasti, on tervetullut Al-Anoniin.
Kirjassa kuvataan, millaisia ovat alkoholismin musertavasti vaikuttaneet ihmiset sisäisesti ( ulkoisestihan heitä ei erota ulkonäön perusteella):
" Sisäisesti olemme rauhattomia ja yksinäisiä. Pelkäämme kauhuissamme, että epäonnistumme emmekä kykene rentoutumaan. Kohdatessamme vähemmän vastuuntuntoisia ihmisiä olemme omahyväisiä ja vihaisia ja pyrimme yhä sinnikkäästi täydellisyyteen. Monet meistä yrittivät olla täydellisiä ja peittää siten hämmennyksensä, kiukkunsa ja häpeänsä.
Olemme vakuuttuneita, että meidän täytyy kontrolloida kaikkea ja kaikkia tai muuten tapahtuu jotain kauheaa. Siksi raadamme itsemme riekaleiksi yrittäessämme ottaa kaiken vastuun kaikesta, emmekä koskaan tiedä, kuinka paljon on tarpeeksi.
Emme tunteneet kuuluvamme koskaan toisten joukkoon, tunsimme aina itsemme ulkopuoliseksi. Seksiin ja läheisyyteen liittyvät asiat tuottivat meille ylivoimaisia vaikeuksia.
Kamppailimme masennuksen ja jopa itsemurha-ajatusten kanssa.
Monet meistä saattoivat vain etäisesti haaveilla elämänilosta.
Ennen kuin alamme toipua, monet meistä ovat pakonomaisen tarpeen vallassa antaa enemmän, rakastaa enemmän ja tehdä enemmän."
On tuhoavaa nähdä rakkaittensa, joista on riippuvainen, toimivan epävakaasti ja järjettömästi, tuhoavan itseään ja uhkaavan muita.
Rakkaudella irrottautuminen päihdeongelmaisesta ja Al- Anonin kahdentoista askeleen ohjelmaan: "... saimme osaksemme inhimillistä huolenpitoa, joka viitoitti meille tien kohti tyyneyttä ja henkistä kypsyyttä, joka oli puuttunut perheistämme."
Jos läheisesi riippuvuus, erityisesti alkoholista, pitää sinut huolestuneena valveilla yökaudet, estää sinua tapaamasta ketään muuta, koska häpeilet asiaa tai on jo saattanut sinut epätoivoon, niin että toivot jo lähimmäisesi kuolemaa, niin suosittelen sinulle, että etsit lähimmän Al-Anon -ryhmän ja käyt siellä.
Joskus suurinta rakkautta päihdeongelmaiselle on jättää hänet itse vastuuseen omista ongelmistaan. Voimattomuuden myöntäminen lähimmäisen päihdeongelman edessä voi palauttaa oman mielenterveytesi ja tyyneytesi. Saat oman elämäsi takaisin. Kun sinä et saa häntä lopettamaan päihteidenkäyttöään, niin sinä irrottautua päihdeongelmaisesta rakkaudella ja jättää hänet Korkeimman Voiman haltuun.
Al-Anon- sivut ovat : http://www.al-anon.fi/
11.7.2012