www-palvelut lopettavat halun ostaa mitään
Www-palvelut
Alan arvostaa yhä enemmän henkilökohtaista palvelua. Appiukkoni, joka on jo vanha mies, valitteli, kun kaikkialla ohjataan palvelujen käyttäjäksi www-sivustolle. Kukaan ei palvele ihmisiä enää.
Hesarin tilaaminen onnistuu netissä, mutta irtisanominen vain puhelimella – odotin kaksi kertaa, jälkimmäisellä kerralla 41 minuuttia, jotta sain hesarin irtisanottua. Ihan kuin jossain rikollisessa moottoripyöräjengissä – sisään pääsee helposti, ulos huonosti.
Minun sähköpostini on ollut Soneran palvelimella, minulle tuli viesti, että se vanhenee, mikä mahdollistaa minulle Soneran palvelun irtisanomisen, mutta en ole vielä päässyt läpi – väliaika musiikki soi ja voileipäpino on jo syöty. ”Hetki vielä, ole hyvä” toistaa Soneran miesääni yli puolen tunnin jälkeen.
Paljastuu, että joku koettaa netissä urkkia salasanoja Soneran sivujen vanhenemisella. Minusta tällaiset yrittäjät voisi hirttää siitä keskimmäisestä jalastaan ja jos sitä ei ole, niin tisseistään, jos niitä on. Ajatella, jos netissä heräisi oikea moraalinen närkästys rikollisia ja rikollista toimintaa kohtaan ja yhteistuumin rikolliset saatettaisiin tuomittavaksi. En usko, että ihmiset ovat niin älykkäitä, vaikka aivot sen kyllä mahdollistaisivatkin.
Takaisin www-palveluihin. Jos tuotetta myyvä ilmoittaa, että tuote on saatavissa esim. 4 viikon kuluttua, niin kävelen kaupasta pois. Yleensäkin olen alkanut miettiä, että tuossa neljässä viikossa ehdin miettiä, tarvitsenko koko tuotetta. Aika moni isompi ostopäätös on jäänyt tekemättä, kun myyjällä ei ole tuotetta paikalla. On helppo sanoa, että tulen sitten myöhemmin. Enkä tietenkään tule koskaan, koska se ettei hänellä ole tuotetta kertoo jotain yrittäjästä. Hän ei luota edes omiin tuotteisiinsa. Hän ei luota siihen, että ne menevät kaupaksi. Se taas kertoo, ettei tuote edes ole ehkä edes niin hyvä, että sitä kannattaisi ostaa.
On oikeastaan hyvä, kun kauppiaat tuhoavat tällä tavalla halun ostaa. Meidän kaupat Lappeenrannassa alkavat muistuttaa venäläisiä kauppoja, joissa myydään tuotetta, joka ei ole kaupan – heillä Venäjällä se ei ehkä koskaan myöhemmin tullutkaan kauppoihin, osa oligarkkien varoista on peräisin tällaisista puhalluksista. On oikeastaan kiva käydä kaupassa ostamassa ei mitään. Rahaa säästyy rutkasti, kun ei pysty yllykkeitään toteuttamaan. Kun käy tarpeeksi monessa kaupassa, jossa tuotetta ei ole kaupan, niin koko psykologinen assosiaatioketju ostamiseen sammuu. Tämä on loistava uutinen.
Tänään kuulin kuinka eräs henkilö oli ottanut pikavippejä 10 eri pikavippiyrityksestä, jotka eivät olleet tietoisia toisistaan. Tosi typerää. Minun on vaikea kuvitella, mitä tuollaisen pikavippejä yrittävän päässä liikkuu, kun narahtaminen on vain ajan kysymys – ja hän voi päättää törmääkö hän miniin vai rekkaan tyhmillä päätöksillään. Miten ihminen on niin tyhmä, että kuvittelee selviytyvänsä, jos toimii väärin? Rikollisuuden lisäksi vain suuri epätoivo voi olla syynä siihen. Yleensä suuresta haaksirikosta ja suuresta epätoivosta selviytyy, kun myöntää sen itselleen, jollekin toiselle ja jollekin itseään suuremmalle.
Www-palvelut lisääntyvät, mutta samalla ne tulevat kyllästymispisteeseen, kun ihmiset haluavat, että joku palvelee heitä. Ihminen ei oikeastaan tarvitse paljon mitään, suurin osa muusta kuin ruokaostoksista on turhia. Jos pysähtyy miettimään, mitä todella tarvitsee, niin niitä asioita ei ole paljon.
Ja se joka sen ymmärtää, voi pysähtyä katsomaan hullunmyllyä, joka on hänen ympärillä. Shoppailijat menettävät mielenkiintonsa ostamiinsa tuotteisiin melkein heti, kun tuote on itsellä. Kuin se kuuluisa perävalotakuu autokaupassa.
Jos oikein tarkasti miettii, mitä ihminen tarvitsee, niin sitä on melko vähän. Ruokaa tarvitsee ja jotain pientä, asumisesta on tehty Suomessa älyttömän kallista. Ruoka on Suomessa älyttömän kallista. Paljonko ihminen tarvitsee selviytyäkseen?
Jos on useampi ihminen, niin osuuskunta jo elättää jäsenensä halvalla.
Luin innostuneena Mark Boylen kirjan The Moneyless Man – A Year Freeconomic Living (2010). Hän kertoo, miltä tuntuu elää rahattomana vuosi Englannissa. Aika paljon asioita on, joista voisi vähentää. Ostaisikohan joku minun asunnon sopivaan hintaan, niin voisi alkaa elämään yksinkertaista elämää?
Ostotapahtumassa ihminen, joka palvelee sinua, on tänä päivänä iso tekijä sille ostanko vai enkö. Voi olla etteivät kaikki myyjät tarvitse minun rahojani, mutta jos meitä on paljon, jotka haluavat ihmisen palvelua, niin se kaataa jo isojakin kauppaketjuja. Jos ostan jotain, niin haluan, että joku myy sitä henkilökohtaisesti.
Kaikki asiointi lentokentillä, pankeissa ja sairaaloissa on menossa kasvottomaksi sähköiseksi asioinniksi – nyt olisi markkinarako suurten ikäluokkien henkilökohtaiselle palvelemiselle, he eivät ole syntyneet iPad sylissä, kuten palveluhukatut ikäpolvet.
Lappeenrannassa 4.3.13
Alan arvostaa yhä enemmän henkilökohtaista palvelua. Appiukkoni, joka on jo vanha mies, valitteli, kun kaikkialla ohjataan palvelujen käyttäjäksi www-sivustolle. Kukaan ei palvele ihmisiä enää.
Hesarin tilaaminen onnistuu netissä, mutta irtisanominen vain puhelimella – odotin kaksi kertaa, jälkimmäisellä kerralla 41 minuuttia, jotta sain hesarin irtisanottua. Ihan kuin jossain rikollisessa moottoripyöräjengissä – sisään pääsee helposti, ulos huonosti.
Minun sähköpostini on ollut Soneran palvelimella, minulle tuli viesti, että se vanhenee, mikä mahdollistaa minulle Soneran palvelun irtisanomisen, mutta en ole vielä päässyt läpi – väliaika musiikki soi ja voileipäpino on jo syöty. ”Hetki vielä, ole hyvä” toistaa Soneran miesääni yli puolen tunnin jälkeen.
Paljastuu, että joku koettaa netissä urkkia salasanoja Soneran sivujen vanhenemisella. Minusta tällaiset yrittäjät voisi hirttää siitä keskimmäisestä jalastaan ja jos sitä ei ole, niin tisseistään, jos niitä on. Ajatella, jos netissä heräisi oikea moraalinen närkästys rikollisia ja rikollista toimintaa kohtaan ja yhteistuumin rikolliset saatettaisiin tuomittavaksi. En usko, että ihmiset ovat niin älykkäitä, vaikka aivot sen kyllä mahdollistaisivatkin.
Takaisin www-palveluihin. Jos tuotetta myyvä ilmoittaa, että tuote on saatavissa esim. 4 viikon kuluttua, niin kävelen kaupasta pois. Yleensäkin olen alkanut miettiä, että tuossa neljässä viikossa ehdin miettiä, tarvitsenko koko tuotetta. Aika moni isompi ostopäätös on jäänyt tekemättä, kun myyjällä ei ole tuotetta paikalla. On helppo sanoa, että tulen sitten myöhemmin. Enkä tietenkään tule koskaan, koska se ettei hänellä ole tuotetta kertoo jotain yrittäjästä. Hän ei luota edes omiin tuotteisiinsa. Hän ei luota siihen, että ne menevät kaupaksi. Se taas kertoo, ettei tuote edes ole ehkä edes niin hyvä, että sitä kannattaisi ostaa.
On oikeastaan hyvä, kun kauppiaat tuhoavat tällä tavalla halun ostaa. Meidän kaupat Lappeenrannassa alkavat muistuttaa venäläisiä kauppoja, joissa myydään tuotetta, joka ei ole kaupan – heillä Venäjällä se ei ehkä koskaan myöhemmin tullutkaan kauppoihin, osa oligarkkien varoista on peräisin tällaisista puhalluksista. On oikeastaan kiva käydä kaupassa ostamassa ei mitään. Rahaa säästyy rutkasti, kun ei pysty yllykkeitään toteuttamaan. Kun käy tarpeeksi monessa kaupassa, jossa tuotetta ei ole kaupan, niin koko psykologinen assosiaatioketju ostamiseen sammuu. Tämä on loistava uutinen.
Tänään kuulin kuinka eräs henkilö oli ottanut pikavippejä 10 eri pikavippiyrityksestä, jotka eivät olleet tietoisia toisistaan. Tosi typerää. Minun on vaikea kuvitella, mitä tuollaisen pikavippejä yrittävän päässä liikkuu, kun narahtaminen on vain ajan kysymys – ja hän voi päättää törmääkö hän miniin vai rekkaan tyhmillä päätöksillään. Miten ihminen on niin tyhmä, että kuvittelee selviytyvänsä, jos toimii väärin? Rikollisuuden lisäksi vain suuri epätoivo voi olla syynä siihen. Yleensä suuresta haaksirikosta ja suuresta epätoivosta selviytyy, kun myöntää sen itselleen, jollekin toiselle ja jollekin itseään suuremmalle.
Www-palvelut lisääntyvät, mutta samalla ne tulevat kyllästymispisteeseen, kun ihmiset haluavat, että joku palvelee heitä. Ihminen ei oikeastaan tarvitse paljon mitään, suurin osa muusta kuin ruokaostoksista on turhia. Jos pysähtyy miettimään, mitä todella tarvitsee, niin niitä asioita ei ole paljon.
Ja se joka sen ymmärtää, voi pysähtyä katsomaan hullunmyllyä, joka on hänen ympärillä. Shoppailijat menettävät mielenkiintonsa ostamiinsa tuotteisiin melkein heti, kun tuote on itsellä. Kuin se kuuluisa perävalotakuu autokaupassa.
Jos oikein tarkasti miettii, mitä ihminen tarvitsee, niin sitä on melko vähän. Ruokaa tarvitsee ja jotain pientä, asumisesta on tehty Suomessa älyttömän kallista. Ruoka on Suomessa älyttömän kallista. Paljonko ihminen tarvitsee selviytyäkseen?
Jos on useampi ihminen, niin osuuskunta jo elättää jäsenensä halvalla.
Luin innostuneena Mark Boylen kirjan The Moneyless Man – A Year Freeconomic Living (2010). Hän kertoo, miltä tuntuu elää rahattomana vuosi Englannissa. Aika paljon asioita on, joista voisi vähentää. Ostaisikohan joku minun asunnon sopivaan hintaan, niin voisi alkaa elämään yksinkertaista elämää?
Ostotapahtumassa ihminen, joka palvelee sinua, on tänä päivänä iso tekijä sille ostanko vai enkö. Voi olla etteivät kaikki myyjät tarvitse minun rahojani, mutta jos meitä on paljon, jotka haluavat ihmisen palvelua, niin se kaataa jo isojakin kauppaketjuja. Jos ostan jotain, niin haluan, että joku myy sitä henkilökohtaisesti.
Kaikki asiointi lentokentillä, pankeissa ja sairaaloissa on menossa kasvottomaksi sähköiseksi asioinniksi – nyt olisi markkinarako suurten ikäluokkien henkilökohtaiselle palvelemiselle, he eivät ole syntyneet iPad sylissä, kuten palveluhukatut ikäpolvet.
Lappeenrannassa 4.3.13